Browsing by Author "Florea, Tudor"

Tässä työssä tutkitaan luun mineraalitiheysmittauksien BMD toistettavuutta ja virhelähteitä (BMD, Bone Mineral Density). Menetelmänä käytetään kaksienergistä röntgenabsorptiometriaa (DXA, Dual X-ray absorptiometry), joka on röntgensäteilyyn perustuva kuvantamismenetelmä. Osteoporoosissa ihminen kärsii luukadosta, joka altistaa luunmurtumille esimerkiksi kaatumistilanteissa. Osteoporoosi on lisääntyvä vaiva ikääntyvän väen keskuudessa. Osteoporoosi diagnosoidaan luun mineraalitiheystutkimuksen perusteella, joka toteutetaan DXA-laitteistolla. Tutkielmassa pohditaan tulosten vaihtelua sekä virhelähteiden vaikutusta BMD -mittaustulokseen, joka voi myös vaikuttaa potilaan diagnoosiin. Tutkielman teoriaosuudessa esitetään luun mineraalitiheysmittausten keskeisin säteilyfysiikka ja DXA:lla suoritettava luun mineraalitiheysmittaus. Koejärjestelyissä selitetään laitteisto, mittauskohteet ja tutkimusjärjestelyt. Tulosten mukaan BMD mittaustuloksissa on vaihtelua, joka johtuu mittaajan sisäisestä vaihtelusta (2,4%) ja mittaajan välisestä vaihteluista (2,7%). Käypä hoito –suosituksen mukaan DXA:n toistettavuusvirhe on 0,5-2,0 %.