Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Forsblom, Erik"

Sort by: Order: Results:

  • Forsblom, Erik; Frilander, Hanna; Ruotsalainen, Eeva; Järvinen, Asko (2019)
    Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla.
  • Forsblom, Erik; Helanne, Hanna; Kortela, Elisa; Silén, Suvi; Meretoja, Atte; Järvinen, Asko (2022)
    Loppuvuonna 2019 Kiinan maakunnasta, Wuhanista, levinneen respiratorisen viruksen SARS-Cov- 2 käynnistämä Covid-19-epidemia vaikuttaa aiheuttavan miehille vakavampiasteisia hengitystieinfektioita ja huonontavan heidän prognoosiansa. Jo pandemian alussa huomattiin, että miehillä on suurempi kokonaiskuolleisuus ja aiheesta on kirjoitettu tähän päivään mennessä lukuisia artikkeleita. On arvioitu, että miesten huonommalla ennusteella olisi monia taustekijöitä. Esimerkiksi miesten haitalliset elintavat, age-adjusted co-morbidity sekä viivästynyt Covid-19- testiin ja sairaalahoitoon hakeutuminen vaikuttaisi olevan ilmiön taustalla. Tämän lisäksi miehillä vaikuttaisi olevan voimakkaampi tulehdusvaste infektion yhteydessä, mitä tässä tutkimuksessa osin pohditaankin. Tutkimuksessamme vertailimme vuonna 2020 helmi- ja kesäkuun välillä, HUS:in alueella sairaalahoidossa olleiden Covid-19:ta sairastavien miesten ja naisten inflammaatioparametreja ja kuinka ne ennustavat kuolleisuutta tai tehohoitojaksolle päätymistä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin HUS:in keräämää laaturekisteriä HUS:in alueella sairaalahoidossa olleista Covid-19- potilaista. Tutkimukseen sisällytettiin 585 sairaalahoidon potilasta (54 % miehiä) ajalta ennen laajaa immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttöä Covid-19-infektion hoidossa. Tutkimuksessa tärkeimpiä analysoitavia parametreja olivat perusverenkuvan muuttujat, D-dimeeri, ferritiini ja CRP. Inflammaatioparametreja analysoitiin ROC-, Kaplan-Meyer- sekä yksi- ja monimuuttuja-analyysin avulla. Näiden perusteella korkea CRP- ja D-dimeeri-arvo sekä matala lymfosyyttien määrä saattavat johtaa huonompaan ennusteeseen miespuolisten Covid-19-potilaiden joukossa. Koska tutkimuksemme lähtökohdat (vähäinen kuolleisuus ja suppea immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttö) eroavat osittain muusta aiheen kirjallisuudesta, voitaisiin tutkimuksen tuloksia käyttää Covid-19-potilaiden sairaalahoidon prognoosissa Suomen terveydenhuollon piirissä. Tämä tutkimus voi myös laajemmin auttaa ymmärtämään, miksi tartuntataudeissa sukupuolten välillä voi olla vaihtelua sairastetun infektion vakavuudessa.
  • Nurmi, Anna; Forsblom, Erik; Järvinen, Asko; Ruotsalainen, Eeva (2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kortikosteroidihoidon prognostisia vaikutuksia hemodynaamisesti vakailla Staphylococcus aureus –bakteremiapotilailla. Kaiken kaikkiaan analysoitavassa aineistossa oli 361 hemodynaamisesti stabiilia MSSA-potilasta (metisilliinille herkkä S. aureus bakteremia). Potilaat ryhmiteltiin kortikosteroidihoidon ajankohdan, annoksen ja indikaation mukaan. Tarkempien tulosten saamiseksi aineistosta eliminoitiin ne potilaat, jotka olivat ennen ensimmäistä positiivista veriviljelyä S. aureukselle saaneet prednisonia tai vastaavaa ≥10 mg/päivä ≥1 kk ajan. Aineiston 361 potilaasta 25% (92) saivat kortisoniliitännäishoitoa tutkimuksen tarkastelujakson aikana. Näistä potilaista 11% (40) kortisonihoito aloitettiin viikon sisällä ensimmäisestä positiivisesta veriviljelystä (aikainen aloitus), 9% (31) potilaista kortisonihoito aloitettiin 2-4 viikon sisällä ensimmäisestä positiivisesta veriviljelystä (myöhäinen aloitus) . Potilaat, joiden kortisoniliitännäishoito aloitettiin yli 4 viikkoa positiivisesta veriviljelystä, 6% (21), eliminoitiin analyyseistä tarkempien tutkimustulosten saamiseksi. Yhteensä 55% (51/92) kortisonihoitoa saaneista potilaista saivat kokonaisviikkoannoksena prednisonia tai vastaavaa >100 mg. Verrattaessa potilaiden kuolleisuutta aikaisen aloituksen ryhmän potilailla oli suurempi kuolleisuus verrattuna myöhäisen aloituksen ryhmän potilaisiin 28 päivän kohdalla ( 20% vs. 7%) (OR, 3,11; 95%CI, 1,27-7,65; p<0,05) ja 90 päivän kohdalla (OR, 4,01; 95%CI, 1,82-8,81; p<0,001). Ottaen huomioon kaikki prognostiset tekijät, aikainen kortikosteroidin aloitus ennusti kuolemaa sekä 28 päivän (HR, 3,75; 95%CI, 1,60-8,79; p=0,002) että 90 päivän (HR, 3,10; 95%CI, 1,50-6,39; p=0,002) kohdalla Coxin regressioanalyysien mukaan (Cox proportional hazards regression analysis). Analysoidessa vain aikaisen aloituksen ryhmän potilaita, joilla oli viikkoannoksena >100mg, 28 päivän mortaliteetti korostui analyyseissä (HR 4,8, p=0,001). Kortikosteroidihoidolla ei ollut mitään riippumatonta prognostista vaikutusta aloitettaessa yli viikko ensimmäisen positiivisen veriviljelyn jälkeen. Tulosten perusteella aikainen kortikosteroidihoidon aloitus saattaa lisätä hemodynaamisesti vakaiden S. aureus –baketeremiapotilaiden kuolleisuutta.
  • Tielinen, Ilari; Forsblom, Erik; Ruotsalainen, Eeva; Järvinen, Asko (2017)
    The prognostic impact of thrombocytopaenia in Staphylococcus aureus bacteraemia (SAB) has previously been determined at bacteraemia onset only and relevant prebacteraemic thrombocytopaenia predisposing parameters have not been accounted for. We evaluated the prognostic impact of low thrombocyte count in SAB excluding prebacteraemic factors potentially causing thrombocytopaenia. This was a multicentre retrospective analysis of methicillinsensitive SAB (MS-SAB) patients. Thrombocyte count was determined at blood culture collection and at days 3 and 7. Thrombocytopaenia was defined as a thrombocyte count less than 150 × 109/L. Patients with chronic alcoholism, liver diseases and haematologic malignancies were excluded. Altogether, 495 patients were identified. Thrombocytopaenia at blood culture and at day 3 associated to endocarditis (p < 0.05 and p < 0.01) and defervescence (p < 0.001 and p < 0.01). Mortality at 90 days was higher for patients with thrombocytopaenia at blood culture collection (26 vs. 16%, p < 0.05), at day 3 (32 vs. 13%, p < 0.01) and at day 7 (50 vs. 14%, p < 0.001). In receiver operating characteristic analyses, thrombocytopaenia predicted a poor outcome at blood culture collection (p < 0.05), at day 3 (p < 0.001) and at day 7 (p < 0.001). When accounting for all prognostic parameters, thrombocytopaenia at day 3 [hazard ratio (HR), 1.83; p = 0.05] demonstrated a trend towards poor outcome, whereas thrombocytopaenia at day 7 (HR, 3.64; p < 0.001) associated to poor outcome. Thrombocytopaenia at blood culture collection was not a prognostic parameter when all prognostic factors were taken into account. However, hrombocytopaenia at day 3 indicated a poor outcome and thrombocytopaenia at day 7 was a significant independent negative prognostic marker that has not been previously reported in SAB.