Browsing by Author "Fränti, Laura"

Tutkielma esittelee erilaisia asioita ja ilmiöitä, joissa etnisyys ja alkuperäisyys kiteytyvät ja joissa se otetaan analysoitavaksi niin kansallisella kuin henkilökohtaisella tasolla tässä ajassa. Se tuo esiin tapoja, joilla saamelaiset ovat nimenomaan moderni alkuperäiskansa ja mitä tähän asemaan liittyy. Työ käsittelee kielen merkitystä sukulaisuuden kautta. Kieli on resurssi niin ryhmän sisällä kuin yleensäkin yhteiskunnassa, siksi kielen opetus, sekä käyttö virallisissa yhteyksissä on tärkeää saamelaisille. Kielitaito oikeuttaa tietynlaisiin oikeuksiin ja on siten myös rajapinta ihmisten välillä. Työ esittelee myös kulttuurin materiaalisia ilmentymiä, niin käsitöitä kuin saamelaisia paikkojakin. Modernit media-ilmiöt ilmentävät saamelaisuuden paikkaa tässä ajassa ja käsittelevät, mitä on olla alkuperäiskansa. Kaikki saamelaiset eivät saa elantoaan perinteisistä elinkeinoista, mutta niillä on niin tärkeä merkitys poliittisissa vaatimuksissa, kuin symbolisestikin. Kosketus elinkeinoihin halutaan pitää elävänä ja siksi esimerkiksi maanoikeus kysymykset aiheuttavat kitkaa valtakulttuurin eli Suomen valtion kanssa. Myös alkuperäiskansalle ominainen yhteys luontoon ja ympäristöön tulee käsitellyksi. Tutkielman metodina on ollut osallistuva havainnointi erilaisissa tilaisuuksissa niin Helsingissä kuin kenttämatkalla Pohjois-Suomessa sekä –Norjassa. Aineistona on käytetty myös nauhoitettuja avoimia haastatteluja sekä myös epävirallisempia keskusteluja informanttien kanssa. Tutkielma käsittelee saamelaisten etnisyyttä kansaksi tulemisen kautta, mutta myös henkilökohtaisella tasolla. Se näkee käsittelemänsä ilmiöt tapoina erottua valtakulttuurista ja muodostaa saamelaisten oman kansan. Kolonialistinen historia, joka on jättänyt saamelaiset yhä alisteiseen asemaan valtakulttuuriin nähden, on aiheuttanut monenlaisia ongelmia historiallisesti, esimerkiksi kielen menettämisen kautta, ja nämä heijastuvat edelleen nykypäivän saamelaisten oikeudelliseen asemaan, sekä myös siihen millä tavoin saamelaisuus näkyy yhteiskunnassa. Alisteinen asema on myös monille henkilökohtainen tragedia, jota puretaan eri tavoin. Saamelainen kulttuuri on esitettävä jonain kokonaisuutena niillä areenoilla, joilla sille vaaditaan oikeuksia, niin suhteessa Suomen valtioon kuin maailmassa yleensä. Kulttuuria esitetään tietynlaisena pakettina vaikuttajille, luonnonsuojelijoille, aktivisteille ja myös ihmisille itselleen. Erilaiset materiaaliset kulttuurin muodot, kuten saamen puvut ja taide vahvistavat tätä kuvaa. Myös saamelaisilla virallisilla tiloilla ja paikoilla, sekä saamenkielisellä medialla on tärkeä sija. Tämä on merkki ulkopuolisille, mutta myös sisäisesti. Se on näkyvää tilanottoa suomalaisesta tilasta. Vaarana on kuitenkin kulttuurin jähmettyminen ja luontaisen moniäänisyyden katoaminen. Saamelaisuus on kokonaisuus monia saamelaisia kulttuureja ja monenlaisia etnisiä todellisuuksia, jotka ovat syntyneet läheisestä kontaktista muihin kulttuureihin. Useimmat saamelaiset elävät myös suomalaista kulttuuria ja näiden yhteensovittaminen on jokaisen tehtävä myös omassa elämässään. Tutkielma näkee alkuperäiskansojen olemassaolon osana myös tätä aikaa, mutta huomauttaa, että ne tarvitsevat laillisia oikeuksia turvata ja kehittää kulttuuriaan, muuten sulautuminen valtakulttuuriin on väistämätön. Laillinen asema on turvattava niin kansainvälisin sopimuksin kuin kansallisessa lainsäädännössä. Valtakulttuurin kielteinen asenne ja puutteellinen ymmärrys siitä, mikä on alkuperäiskansan ero valtakulttuurista ja täten tarpeet, voivat pahimmillaan jatkaa kolonialistista hallintoa.