Browsing by Author "Friman, Milla"

Tutkielman aiheena on verrata luonnon sateen pisarakokojakaumaa ja putoamisnopeusjakaumaa Vaisalan sadelaboratorion sadesimulaattorin tuottaman sateen pisarajakaumiin. Tarkoituksena on saada tietoa Vaisalan sadesimulaattorin tuottaman sateen ja luonnonsateen eroista. Tämän tutkimuksen aineisto perustuu aikaisempiin pisaratutkimuksiin ja tämän tutkimuksen aikaisiin pisaramittauksiin ulkona ja sadelaboratoriossa. Luonnon sateen eri intensiteeteistä mitattiin terminaalinopeus- ja pisarakokojakaumaa disdrometrillä ja punnitsevalla sademittarilla. Sadelaboratorion mittaukset terminaalinopeus- ja pisarakokojakaumista tehtiin optisella anturilla. Optisella anturilla saatiin arviot pisarakoolle sekä pisaroiden terminaalinopeuden että pisaroiden aiheuttaman optisen anturin jännitesignaalin vaimenemisen voimakkuuden kautta. Lisäksi sadelaboratoriossa mitattiin keinotekoisen sateen intensiteettejä vaa’alla, minkä avulla pyrittiin määrittämään kaikkia synoptisia intensiteettiluokkia vastaavat kierrosnopeudet sadesimulaattorille. Sadelaboratorion sade vastaa osittain luonnon sadetta. Luonnon sateen pisarat kuten myös sadesimulaattorin pisarat tippuvat pääosin teoriaa vastaavalla terminaalinopeudellaan. Jotkin pisarat kuitenkin tippuvat vastaavaa pisarakokoansa suuremmalla terminaalinopeudella, mikä voi johtua optisen anturin mittausteknisistä virheistä ja suurempien pisaroiden hajoamisesta pienemmiksi pisaroiksi ennen niiden havainnointia mittalaitteella. Pisarakokojakauma luonnon sateessa vaihtelee yleensä alle 1 mm pisaroista 5-6 mm pisaroihin. Sadelaboratorion pienin pisara 1,77±0,12 mm on siis melko suuri. Sadelaboratoriossa päästään kuitenkin pisarakokojakauman toiseen ääripäähän paremmin, pisarakoon ollessa mittaustavasta riippuen 5,29±0,86 mm tai 5,43±0,79 mm. Tutkimuksessa määritettiin myös sadesimulaattorilaitteiston kierrosnopeusluvut, jotta sillä voidaan mallintaa synoptisia intensiteettiluokituksia eri pisarakooilla.