Browsing by Author "Grönqvist, Mika"

Tutkielmassa tarkastellaan kuittauksen, velan maksun ja lahjan peräytymistä koskevia pykäliä, eli lain takaisinsaannista konkurssipesään 13 §,10 § ja 6 §:n, sisältöä ja tulkintaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään edellä mainittujen pykälien sisältö, sekä se, ,milloin kyseessä olevien pykälien nojallla kuittaus, velan maksu ja lahja ovat peräytettävissä konkurssipesään. Tutkielmassa luodaan myös katsaus konkurssioikeudellisiin periaatteisiin ja tarkastellaan kyseessä olevia pykäliä osana suurempaa konkurssioikeudellista kokonaisuutta. Tutkimuksen lähdemateriaalina on käytetty kotimaista lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä tuomioistuinratkaisuja. Vaikka tutkimuksessa on osittain perehdytty myös muuhun kuin suomalaiseen aineistoon, ei tarkoituksena ole suorittaa oikeusvertailevaa tutkimusta. Pohjoismaisen aineiston on tarkoitus yhteisen lainvalmis-telun takia lähinnä tukea suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja. Tutkielman valossa kuittauksen, velan maksun ja lahjan peräytymistä koskevien pykälien tulkintaan liittyy joitakin ongelmia, joiden takia niin velallisen kuin takaisinsaantia vaativan konkurssihallinnon saattaa olla vaikea arvioida takaisinsaannin lopputulosta. Velallisen näkökulmasta olisi suotavaa, että olisi mahdollista ennalta arvioida takaisinsaantiriskiä, joka kohdistuu hänen ja hänen sopimuskumppaninsa ennen mahdollista konkurssia tekemiin oikeustoimiin. Konkurssipesän hallinnon kannalta taas suotavaa olisi, ettei turhia takaisinsaantikanteita nostettaisi sen takia, että takaisinsaannin lopputuloksen arviointi on vaikeahkoa. Kaikenkaikkiaan takaisinsaannin lopputuloksen arviointi vaatii suuren tapauskohtaisen oikeustapausten määrän tuntemista, koska tulkinta on viimekädessä jätetty oikeuskäytännössä ratkeavaksi. Lisäksi kuittauksen osalta on mainittava, että nykyinen velan maksun peräytymistä koskevan sääntelyn soveltaminen kuittauksen yhteydessä toimii käytännössä varsin huonosti. Velan maksun peräytymisen kohdalla lopputuloksen arvioiminen, varsinkin velallisen ja hänen sopimuskumppaniensa kohdalla on hankalaa, koska oikeustapauksia on paljon ja ne ovat kasuistisia. Lahjan peräytymistä koskevan pykälän soveltamista vaikeuttaa se, ettei oikeudessamme ole lahjalle yhtä kaikenkattavaa käsitettä. Lahja on määritelty eri oikeudenaloilla eri tavoin. Takaisinsaannin yhteydessä lahjan osalta on usein turvauduttu niin sanottuun kolmen neljäsosan sääntöön, mutta toisaalta siitäkin on tapauksittain poikettu huomattavastikkin. Näin ollen sen määrittäminen, milloin takaisinsaannin yhteydessä on kysymys lahjasta, etenkin kun lain esityöt jättävät mainitsematta mitä kolmen neljäsosan säännöllä tarkoitetaan, on hankalaa. Tilanne on oikeusvarmuuden kannalta huono.