Browsing by Author "Gustafsson, Janne"

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida huoltokotia asumismuotona huoltokodin asukkaiden ja asunnottomuuden näkökulmasta. Huoltokotitoiminta on jatkunut usean vuosikymmenen ajan samankaltaisena ja se on muuttunut vain vähän. Toiminta on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja asuntopolitiikkaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutospaineet ovat kasvaneet ja huoltokotitoimintaa arvioidaan tällä hetkellä kriittisesti. Henkilökunnalta vaaditaan enemmän koulutusta, toimitilaan kohdistuvat vaatimukset muuttuvat ja palvelun tuottaminen tulee kalliimmaksi asukkaiden huonon kunnon vuoksi. Tällä hetkellä asunnottomuuden hoitaminen on liitetty yhteiskuntapolitiikassa osaksi metropolipolitiikkaa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kautta. Asunnottomuuden vähentämiseen tai poistamiseen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa keskeisenä ajatuksena on tällä hetkellä ihmisen oikeus omaan asuntoon, mistä huoltokotitoiminta poikkeaa monella tavalla. Tutkimuksessa käytettiin useita menetelmiä ja aineistoja. Huoltokodin kehitystä ja asunnottomuuteen liittyviä muutoksia tutkittiin käyttäen aineistona komitea- ja työryhmämietintöjä sekä Suoja-Pirtti ry:n toimintakertomuksia. Asukkaiden kokemuksien ja asukastyytyväisyyden kartoittamiseksi tehtiin kaksi kyselyä, joita täydennettiin huoltokodin asukaskasrekisterin tiedoilla. Asukkaiden elinympäristöä tutkittiin selvittämällä asuinalueen historia, havainnoimalla asuinympäristöä sekä asukkaiden kokemusten ja havaintojen perusteella. Asunnottomuuteen liittyvän leiman esiintymistä tutkittiin analysoimalla lehtikirjoittelua. Tutkimuksen keskeisiä teoreettisia vaikuttajia ovat Eric Klinenberg, Loïc Wacquant, Riitta Granfelt, Pasi Mäenpää ja Timo Kopomaa. Klinenberg käsittelee yksinäisyyttä, syrjäytymistä sekä turvattomuutta ja eristäytymistä suurkaupungissa. Wacquant tarkastelee leimaavan puheen vaikutuksia ihmisten selviytymiseen yhteiskunnassa. Granfeltin aiheena on koti ja kodittomuus, asunnottomuus sekä siihen liittyvä turvattomuus. Mäenpää tutkii kaupunkia ja julkista tilaa vuorovaikutuksen ja kuluttamisen paikkana. Kopomaa puolestaan tutkii julkisentilan käyttämistä eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on Kotkankadun huoltokoti, joka on ollut samassa kiinteistössä perustamisestaan alkaen neljäkymmentä vuotta ilman vastustusta tai valituksia. Huoltokodin asukasprofiili on muuttunut itsenäisesti asioita hoitavista eläkeläismiehistä mittavaa toimintakyvyn tukipalvelua tarvitseviin miehiin. Huoltokoti tarjoaa pitkäaikaisen asumismahdollisuuden päihdeongelmista kärsiville eläkeläismiehille ja huoltokodista on muodostunut monelle miehelle asuntolan sijaan koti, missä eletään arkea sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Asukkaat viihtyvät huoltokodissa ja uudet palvelut lisäävät tyytyväisyyttä sekä turvallisuuden tunnetta. Huoltokodissa asukkailla on selviytymiseen tarvittavat sosiaaliset verkostot sekä liikkumisen tuki. Asunnottomuus on muuttunut vuosikymmenten aikana, mutta se ei ole kuitenkaan hävinnyt. Asunnottomuuden ratkaisumallit ja palvelujen vastustus eivät ole muuttuneet. Syrjäytyneen ihmisen mahdollisuus päästä mukaan julkisentilan sekä julkisen liikenteen käyttämiseen on huono. Huoltokodissa asuminen antaa mahdollisuuden tavalliseen elämään ja liikkumiseen myös huoltokodin ulkopuolella. Asunnottomuuden leima vaikuttaa asunnottomuuden hoitamiseen yhteiskunnassa politiikan sekä suunnittelun kautta. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman asunto ensin, nimi ovessa periaatteen mukainen asunnottomuuden hoitaminen on vähentänyt asunnottomille tarkoitettuja asukaspaikkoja. Vähentämisohjelma on myös kaventanut asunnottomuuden hoitamiseen tarkoitettujen yksiköiden henkilökunnan mahdollisuuksia tukea asukkaita. Henkilökunta saa mennä asukkaiden asuntoon huoneenvuokralain perusteella tai asukkaiden luvalla, mikä lisää riskiä yksinäisyyden lisääntymiseen ja ihmisen eristäytymiseen. Syrjäytyneen asunnottoman ihmisen kannalta yhteiskuntapolitiikka ja asuntopolitiikka ovat epäonnistuneet. Viiden vuosikymmenen, hiilikellarin ja metropolipolitiikan välillä ei ole löydetty syrjäytyneiden ihmisten asunnottomuuden ratkaisevaa vaihtoehtoa.