Browsing by Author "Gustafsson-Sundquist, Erika"

Tiivistelmä/Referat – Abstract Tässä tutkielmassa tarkastellaan korkeasti koulutettujen, työelämästä vapaaehtoisesti pois lähteneiden suomalaisnaisten työstä irrottautumiselleen antamiaan merkityksiä ja tulkintoja. Tarkastelun kohteena ovat ne merkitykset, joita nämä työelämästä omasta tahdostaan vetäytyneet naiset antavat työlle, elämälle ja itselleen. Naisten kertomuksia lähestytään yksilöllisinä tarinoina, narratiiveina, joista rakentuu yhdessä yhdenlainen tarina suomalaisten korkeakoulutettujen naisten työhön ja omaan elämään liittyvistä elämänvalinnoista. Ääni annetaan naisille itselleen, ja erityinen kiinnostus kohdistuu naisen omaan elämän hallinnan käsitteeseen sekä naisen valtaan päättää omasta elämästään. Tutkimus osallistuu laajempaan keskusteluun esimerkiksi työelämästä, tasa-arvosta, arvoista, yksilöllistymisestä ja oman elämän hallinnasta. Tutkimus asemoituu sosiologisen identiteetti- ja työelämätutkimuksen kentille ja rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ideoille. Tutkimuksen kannalta tärkeitä käsitteitä ovat muun muassa identiteetti, arvot, työelämän tasa-arvo, työuupumus, leppoistaminen, vastuurationaalisuus ja elämänpolitiikka. Siinä missä naisten työelämästä irtautumista on käsitelty aiemmin usein perhepoliittisista näkökulmista, tässä tutkielmassa myös perhe asemoituu vahvasti suhteessa naisen omiin elämänvalintoihin. Keskiöön asettuukin nainen itse, jonka valinnat vaikuttavat laajasti myös ympäristöön ja esimerkiksi naisen läheisiin. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 28–46-vuotiaita korkeakoulututkinnon suorittaneita perheellisiä ja yksineläviä naisia pääkaupunkiseudulta, Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä: haastateltujen mainintoja tiivistettiin teemakokonaisuuksiksi ja tehtiin näin tulkintoja haastateltavien ilmiöille antamista merkityksistä sekä niihin liittämistä käsityksistä. Tässä tutkimuksessa kollektiivinen tarina naisten työstä irrottautumiseen liittyvistä kokemuksista ja näkemyksistä piirtyy sellaiseksi, jota määrittää monien uusien mahdollisuuksien saaminen. Tämä näyttäytyy naisille muun muassa lisääntyneenä vapaa-aikana, osaamisen kehittymisenä tai verkostojen laajentamisena. Työelämästä irrottautumisessa on kyse nimenomaan naisten omasta valinnasta, johon ollaan myös jälkikäteen pääsääntöisesti tyytyväisiä. Osalla päätöstä on saattanut edeltää työuupumuskin, mutta useimmiten taustalla ovat vaikuttaneet pikemminkin koetut ristiriidat työpaikan arvojen ja omien arvojen välillä. Nämä ristiriidat ovat johtaneet esimerkiksi oman työn sisällön, arvojen tai työyhteisön kyseenalaistamiseen, minkä seurauksena lopulta myös valinta työelämästä irrottautumisesta on realisoitunut. Monet haastatelluista naisista kertoivat myös saaneensa työelämästä irrottautumisen myötä lisää voimia sekä uskoa itseensä. Erityisen olennaiseksi teemaksi työelämästä irrottautumisen yhteydessä näyttäisi nousevan koettu työn merkityksellisyys. Suhde työhön ei määrity enää sopimusten tai korkean palkan perusteella, vaan suhteesta tulee ennen kaikkea henkistä. Työn tulee tarjota sopivasti haasteita ja sen arvomaailman vastata omia arvoja ja arvostuksia. Lisäksi yhä useammin työn koettu mielekkyys ja omien arvojen vastaavuus työpaikan arvojen kanssa ovat myös yleisemmin yhteiskunnassa niitä tekijöitä, joilla hyvää elämää mitataan. Elämänlaadun nähtiin tässäkin tutkimuksessa muodostuvan etenkin mielekkäästä tekemisestä sekä mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä sekä elää omien arvojensa mukaisesti. Työn merkityksellisyys näyttäisi määrittävän usein myös tutkimukseen osallistuneiden naisten tulevaisuudensuunnitelmia, ja esimerkiksi mahdollisen työelämään paluun tulisi tapahtua naisten omien arvojen pohjalta eikä missään nimessä enää hinnalla millä hyvänsä. Aineistossa korostuukin vahvasti naisen oma tahto. Arvokas työelämä ja oma jaksaminen ovat vahvasti yhteydessä siihen, että työ koetaan yhdenmukaiseksi omien arvojen kanssa ja työtehtävät nähdään selkeiksi ja tarpeeksi haastaviksi. Lisäksi työyhteisön on oltava toimiva. Tutkimuksessa haastatelluille työelämästä jättäytyminen ja sitä edeltävä, sen aikainen ja sen jälkeinen pohdinta näyttäytyvät lopulta eräänlaisena matkana omaan itseen. Joillain tämä matka on ollut pidempi ja vaatinut esimerkiksi useampia irtiottoja ja jälleen palaamista työelämään, kun taas toisilla päätös on saattanut syntyä ja matka toteutua nopeastikin. Myös vankka sosiaalinen pääoma näyttäisi olevan vahvasti yhteydessä tutkimuksessa haastateltujen naisten elämään: vahvat verkostot ja materiaalinenkin pääoma ovat osaltaan myös mahdollistaneet tehtyä valintaa ja auttaneet naisia myös valintaan liittyvissä identiteettipohdinnoissa. Lopulta prosessissa vahvimmin vaikuttavaksi tekijäksi osoittautuu kuitenkin oma mieli: kyse on omaan elämänpolitiikkaan liittyvistä valinnoista, joiden tuloksena päästään lähemmäs sitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa. Naisten pitkä matka alistetusta sukupuolesta vailla oikeuksia esimerkiksi työelämässä on kulkenut ensin miesten rinnalle työelämään, sitten kohti tasa-arvoisempaa työelämää ja sittemmin myös kohti vapaaehtoista työstä irtautumista ja oman elämän hallintaa. Tämän tutkimuksen havaintojen mukaan monet suomalaiset korkeasti koulutetut naiset voivat, tarpeeksi suuren ristiriidan työelämässä kokiessaan, ottaa itselleen aikaa ja jättää työelämän, joko lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa. Useimmiten nainen kuitenkin palaa takaisin työelämään, tavalla tai toisella. Kuitenkin tällöinkin tärkeäksi tulee, että uusi työ ja suunta elämälle vastaavat omia arvoja ja työ koetaan merkitykselliseksi. Vaikka levon merkityskin tunnistetaan, tähän tutkimukseen osallistuneilla valinnan fokus on toisaalla: työelämästä pois jättäytyminen on antanut naisille ennen kaikkea paremman mahdollisuuden tehdä yksilöllisten elämänpoliittisten valintojen kautta itselleen oman näköisen elämän.