Browsing by Author "Haapa, Iina"

Tutkimuksessani tarkastelen sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nimenmuuttajia ja selvitän uuden etu- ja sukunimilain mukaisten nimenmuutosprosessien sujuvuutta. Tutkimukseni kuuluu sosio-onomastisen tutkimuksen piiriin, mutta käytän analyysissani myös sukupuolentutkimuksen teorioita. Käytän tutkimuksessani Seta ry:n keräämää kyselylomakeaineistoa. Aineisto koostuu 25 transtaustaisesta tai ei-binäärisestä vastaajasta, jotka ovat muuttaneet nimensä vuoden 2019 aikana. Pyrin selvittämään, millaisia sukupuolivähemmistöihin kuuluvien viralliset nimenmuutosprosessit ovat, ja millaisia kokemuksia informanteilla on Digi- ja väestötietoviraston (DVV) nimipalvelusta. Hahmottelen, millaisia perusteluja nimenhakijat käyttävät sukupuoli-identiteettinsä luotettavassa osoittamisessa, jota etu- ja sukunimilaki vaatii sukupuolirajoja ylittävissä nimenmuutoksissa. Kartoitan myös, millaisia nimitarpeita sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on. Lisäksi tarkastelen uutta etu- ja sukunimilakia ja peilaan sitä muuhun sukupuolivähemmistöjä koskettavaan lainsäädäntöön. Käyn läpi erityisesti etu- ja sukunimilain sukupuolisidonnaisuuteen liittyviä syitä. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nimenmuutosprosessit sujuvat pääosin hyvin; 70 % ei ole kohdannut ongelmia DVV:ssa nimeä muuttaessaan. 80 % on kokenut palvelun olleen asiallista tai ystävällistä. Ongelmia kohdanneet kertovat ongelmien liittyneen DVV:n ja hakijan eriäviin näkemyksiin nimen sukupuolesta, huonoon tiedonvälitykseen tietojärjestelmien välillä tai DVV:n vaatimiin lisätodisteisiin sukupuoli-identiteetin oikeellisuudesta. Vain kolmannes on muuttanut nimensä omaan ilmoitukseensa perustuen; loput ovat tarjonneet perusteluiksi mm. diagnooseja, kuvia ja/tai lääkärien, työnantajien tai ystävien antamia lausuntoja. Kaikki nimihakemukset on lopulta hyväksytty, mutta hakijat ovat joutuneet perustelemaan nimitarpeitaan hyvin eri tavalla. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nimitarpeet ovat monenkirjavia. Transtaustaiset ihmiset hakevat niin sukupuolistuneita nimiä kuin unisex-nimiäkin, samoin ei-binääriset nimenhakijat. Ei-binääriset ihmiset suosivat unisex-nimiä hieman transtaustaisia enemmän, mutta ero ei ole huomattava. Ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi itsensä määrittelevät hakevat useimmiten etunimien ja toisten nimien nimisekoituksia, jotka koostuvat sekä naiselle sukupuolitetuista että miehelle sukupuolitetuista nimistä. Uutta etu- ja sukunimilakia säätänyt hallitus katsoi nimien sukupuolijaottelun heijastelevan henkilötunnuksen määräytymistä, joka jaottelee ihmiset miehiin ja naisiin. Hallitus piti sukupuolijaottelua tarpeellisena vedoten henkilön tunnistamiseen sosiaalisissa tilanteissa ja huomautti, etteivät sukupuolijaotellut etunimet ole epätasa-arvoisessa keskenään. Henkilötunnusta sukupuolijaottelusta ollaan kuitenkin luopumassa lähivuosina, jolloin nimilain sukupuolijaottelusta on myös luovuttava. Sukupuolen moninaisuuteen liittyvän tiedon lisääntyessä henkilön sukupuolen tunnistaminen sosiaalisissa tilanteissa ei ole enää ajankohtainen peruste. Lisäksi sukupuolten epätasa-arvon voidaan katsoa ilmenevän etunimissä. Sukupuolijaotteluun perustuva nimilaki on muihin EU-maihin verrattuna konservatiivinen linjaus.