Browsing by Author "Haapamäki, Riikka"

Tutkimus tarkastelee oikomishoidon järjestelyitä ja niiden eroja kuntien välillä. Vuonna 2004 vain hieman yli puolet Suomen terveyskeskuksista käytti oikomishoidon tarpeen arvioimiseen Suomen Lääkintöhallituksen ohjekirjeessä 1988 suositeltua 10-portaista priorisointiasteikkoa. Lisäksi oikomishoidon erikoishammaslääkärien jakautuminen on ollut Suomessa epätasaista, minkä takia oikomishoidon kattavuudessa ja tarjonnassa on ollut alueellisia eroja. Tutkimuksen tavoitteena oli erityisesti selvittää, kuinka laajassa käytössä 10-portainen asteikko nykyään on, ja kuinka paljon oikomishoitoon oikeuttava vähimmäispistemäärä vaihtelee kunnittain. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin oikomishoidon työnjakoa, seulontakäytänteitä ja hammashoitohenkilöstön mielipiteitä oikomishoidon järjestelyistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin 113 kunnan johtavalle hammaslääkärille, ja jokaisesta kunnasta toivottiin yhtä vastausta henkilöltä, joka vastasi kunnan oikomishoidosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Sosiaali- ja terveysministeriön suositteleman 10-portaisen hoidontarpeen arviointiin käytettävän asteikon käyttö on lisääntynyt, ja siten myös oikomishoitoon pääsy on tasapuolistunut ainakin kuntien sisällä. Vähimmäispistemäärä, joka oikeutti kunnalliseen oikomishoitoon, vaihteli eniten suurimpien ja pienimpien kuntien välillä, ja pisterajoihin näytti vaikuttavan myös se, kuinka paljon kunnassa koettiin olevan oikomishoidon resursseja. Maakuntauudistuksen myötä resursseja voitaisiin jakaa tasaisemmin jäsenkuntien kesken, jolloin myös pääsy oikomishoitoon muuttuisi tasapuolisemmaksi. Tulosten perusteella oikomishoidon erikoishammaslääkärien saatavuus kunnissa on lisääntynyt ja työnjako eri ammattiryhmien välillä on parantunut. Tehokkaalla työnjaolla pystytään kompensoimaan muuten riittämättömiä resursseja, joten sen kehittämiseen tulisi keskittyä jatkossakin.