Browsing by Author "Hipsi, Jenni"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan draamaharjoitusten käytön vaikutusta kahdeksannen luokan oppilaiden kohdekieliseen suulliseen tuottamiseen englannin kielen oppitunneilla Helsingin yliopiston harjoittelukoulussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, lisääkö draamaharjoitusten käyttö oppilaiden suullista kielenkäyttöä oppitunnilla, sekä missä määrin esiintyy oppilaiden aloittamia vuoroja sekä oppilaiden välistä suullista kommunikaatiota ilman opettajan aloittavaa vuoroa. Tutkimusta varten kerättiin aineistoa havainnoimalla kolmea tavallista englannin kielen oppituntia sekä kolmea tutkimusta varten kehitettyyn prosessidraamaharjoitukseen pohjautuvaa oppituntia. Havainnoidut oppilaiden vuorot laskettiin sekä luokiteltiin ennalta määritettyihin kategorioihin. Oppilaiden havainnoinnista kerätyn datan lisäksi lisäksi oppilasryhmien opettajat osallistuivat haastatteluihin, joiden tavoitteena oli selvittää opettajien havaintoja sekä ajatuksia draamatunteihin ja niiden vaikutukseen liittyen. Tutkimuksessa havainnoidut oppilaiden suulliset ilmaisut jaettiin IRF-rakenteen (initiation, response, feedback; johdatus, vastaus, palaute) (Sinclair & Coulthard 1975; Walsh 2011, 18) mukaisiin kategorioihin riippuen siitä, olivatko vuorot oppilaiden aloittamia, vastauksia oppilaiden aloituksiin vai vastauksia opettajan aloittamiin vuoroihin. Lisäksi laskettiin vuorot, joissa oppilas käytti omaa äidinkieltään sekä tilanteet, joissa oppilas ei vastannut opettajan hänelle kohdistamaan vuoroon. Tavallisilta oppitunneilta sekä draamatunneilta saatua dataa vertailtiin näiden kategorioiden mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa esitettiin ja analysoitiin opettajahaastatteluista syntynyt materiaali, joka jaettiin kolmeen kategoriaan: oppilaiden käyttäytyminen ja ryhmädynamiikka, oppilaiden suulliset taidot ja kielijännitys (language anxiety) sekä draamaharjoitusten mukauttaminen ja muunnelmat. Tutkimuksessa käy ilmi, että oppilaat tuottavat puhetta aktiivisemmin draamatunnilla kuin tavallisella englannin kielen oppitunnilla. Tämä on nähtävissä sekä kokonaistuloksista että jokaista yksittäistä kategoriaa tarkasteltaessa. Suurin ero on oppilaiden aloittamissa vuoroissa; näitä esiintyy draamatunnilla lähes kymmenkertaisesti. Opettajahaastatteluista ei välity, että opettajat olisivat havainnoineet merkittävää eroa oppilaidensa suullisessa tuottamisessa draamatunnilla. Haastattelut keskittyvätkin enemmän opettajien havaintoihin oppilaiden mahdollisesta kielijännityksestä sekä ryhmädynamiikan negatiivisista vaikutuksista suulliseen tuottamiseen. Haasteisiin keskittymisestä huolimatta molempien opettajien asenne draamaharjoituksia kohtaan oli kuitenkin positiivinen ja vastaanottavainen. Parannusehdotuksista keskustellessa esiin nousivat tekijät kuten ryhmäkoon pienentäminen sekä pienimuotoisempien draamatehtävien harjoittelu vaiheittain. Tutkimuksessa esitetään, että draamaharjoitusten haasteista huolimatta niillä on positiivinen vaikutus oppilaiden suullisen tuottamisen aktiivisuuteen. Lisäksi ehdotetaan, että draamaharjoitukset antavat oppilaille tilaisuuden harjoitella paitsi suullista tuottamista myös ryhmässä toimimisen taitoja sekä sosiaalista vuorovaikutusta.