Browsing by Author "Hirvi, Juho"

Tämä tutkielma vertailee Tarja Halosen ja Sauli Niinistön ensimmäisten presidenttikausien viimeisten vuosien, eli vuosien 2005 ja 2017 aikana valituissa kohdelehdissä esiintynyttä kommentointia koskien presidenttien ulko- ja turvallisuupoliittista linjaa ja toimintaa. Kohdelehdiksi valittiin Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Aamulehti niiden laajan levikin ja hieman toisistaan poikkeavien tyylien vuoksi. Tutkielman viralliset tutkimuskysymykset ovat “Miten Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kommentoivat Tarja Halosen ja Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa heidän ensimmäisten presidenttikausiensa viimeisenä vuotena ja sisältyykö näihin kommentteihin kritiikkiä presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa kohtaan?” ja ”Miten Halosen ja Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjojen kohtaama kritiikki vaihtelee presidenttien ja lehtien välillä?” Ensisijaisena tavoitteena on siis löytää tutkielmaa varten rajatun aineiston keskuudesta tekstejä, joissa otetaan kantaa presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan ja toimintaan ja esitellä sekä analysoida niiden ydinsanomaa. Kannanottojen sisällöllisen esittelyn lisäksi tutkielma vertailee niiden eroavaisuuksia niin presidenttien kuin lehtien välillä. Aineiston rajaamiseksi tutkielman tarkasteluvuosiksi valikoituivat presidenttien ensimmäisten kausien viimeiset vuodet, eli vuodet 2005 ja 2017. Tutkielman metodiksi valikoitui sisällönanalyysi, koska tavoitteena on vertailla Halosta ja Niinistöä koskevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen kirjoittelun kautta ilmi tulevia mielipiteitä, eli kirjoitusten varsinaista sisältöä. Yksittäiset merkille pannut sanavalinnat välillä painottavat tekstin merkitystä, jolloin tutkielma saa hetkeksi diskurssianalyysin piirteitä, mutta tutkielma ei aseta sanavalintojen analysointia etusijalle, vaan keskittyy yleisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten löytämiseen ja niiden keskinäiseen vertailuun lehtien ja presidenttien välillä. Tarja Halosen presidenttikautta väritti hyvin vahvasti keskustelu uuden perustuslain vaikutuksista valtiollisten instituutioiden voimasuhteisiin ulko- ja turvapoliittisessa päätöksenteossa sekä edustamisessa. Ensimmäisen uudistetun perustuslain alla toimineen presidentin toimintaa seurattiin tarkastelemalla sitä uudistetun perustuslain toimivuuden kannalta. Kiistat perustuslakiuudistuksen onnistumisesta henkilöityivät vahvasti presidenttiin, jonka sukupuoli nousi myös huomion aiheeksi yksittäisissä lehtikirjoituksissa. Kaksi merkittävintä perustuslain uudistamiseen liittynyttä ulko- ja turvallisuuspoliittista kysymystä vuonna 2005 olivat rauhanturvalainsäädännön uudistaminen ja Suomen edustaminen EU-kokouksissa eli niin sanottu ”lautaskysymys”. Rauhanturvalainsäädännön uudistamisen aikana kohua herätti Halosen halu painottaa YK:n roolia rauhanturvaoperaatioita koskevassa päätöksenteossa, kun monet muut toimijat olivat halukkaita antamaan EU:lle oikeuden aloittaa omia rauhanturvaoperaatioita nopean toiminnan joukkojensa avulla myös ilman YK:n mandaattia. Lopulta Matti Vanhasen hallitus päätyi ehdottamaan presidentille ratkaisevaa roolia päätettäessä Suomen osallistumisesta kyseisiin operaatioihin, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta asettui tätä vastaan. Halosen halu osallistua presidenttinä EU-kokouksiin herätti myös kritiikkiä lehdistössä, koska sen nähtiin olleen uuden perustuslain hengen vastaista. Presidentillä ei ollut samanlaista velvollisuutta raportoida EU-kokouksista eduskunnalle kuin pääministerillä, mikä nähtiin ongelmallisena parlamentarismin kannalta. Sauli Niinistön toimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan tosiallisena johtajana vuonna 2017 tarkasteltiin lehdistössä hyvin pitkälti suurvaltasuhteiden kautta. Paljon käsitelty teema vuonna 2017 oli suurvaltojen omavaltaisuus ja kansainvälisten sääntöjen ja yhteistyön kyseenalaistaminen. Keskustelun katalysaattori oli Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Niinistö nähtiin sekä esitettiin pienen Suomen edustajana, jonka oli pystyttävä tuomaan Suomen kanta esille, oli vastassa sitten Venäjän, Kiinan tai Yhdysvaltojen johtaja, jotka kaikki Niinistö tapasi kahden kesken vuoden aikana. Niinistö nähtiin kansainvälisen yhteistyön puolustajana, joka osasi ovelasti esiintyä suurvaltojen johtajien rinnalla ja maailman silmien edessä sekä sovinnollisesti että myös multilateraalista päätöksentekoa puolustaen. Halosen kaudella perustuslain nimeen presidentin liiallista ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa vastustaneet lehdet eivät vuonna 2017 tuntuneet näkevän presidentin roolissa huomautettavaa. Presidentin laajentunut ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimitila oli kyllä pantu merkille, mutta sitä ei nähty huonona vaan ehkä pikemminkin tervetulleena asiana. Niinistö esitettiin erityisesti Ilta-Sanomien toimesta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurena ja viisaana isähahmona, jota muiden olisi hyvä istua kuuntelemaan. Niinistön uskottiin aina onnistuvan tehtävässään erinomaisesti eikä Halosen aikana esiintynyttä huolta ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon toimivuudesta ollut enää havaittavissa.