Browsing by Author "Hirvijoki, Laura"

Kolmannelle eli välilliselle vahingonkärsijälle aiheutuneen vahingon korvauskelpoisuuteen on perinteisesti suhtauduttu torjuvasti. Tähän lähtökohtaan on tehty poikkeuksia lainsäädännössä lisäämällä vahingonkorvauslakiin henkilövahingon kärsineen läheisen oikeus korvauksiin tälle vahingosta aiheutuneista kuluista ja kärsimyksestä. Osin kyse on ollut oikeuskäytännössä tehtyjen linjauksien siirtämisestä lakiin ja osin lailla on paikattu oikeuskäytännössä esiin tulleita epäkohtia. Esinevahingosta kolmannelle aiheutuneesta vahingoista ei ole säädetty vahingonkorvauslaissa vastaavalla tavalla. Oikeuskäytännössä on käsitelty esinevahingoista kolmannelle aiheutuneita vahinkoja erityisesti voimalinjojen vahingoittumisesta seuranneiden vahinkojen osalta. Jos vahingonkärsijä ei ole omistanut voimalinjoja, eikä tällä ole ollut näihin omistusoikeuteen rinnastuvaa rajoitettua esineoikeutta, on tätä pidetty lähtökohtaisesti kolmantena ja korvausvastuu on sulkeutunut tällä perusteella pois. Kuitenkin jos vahingonkärsijä on esimerkiksi sijaintinsa vuoksi läheisessä yhteydessä vahingoittuneeseen esineeseen, on tällä arvioitu olevan mahdollisuus korvaukseen tälle aiheutuneesta vahingosta. Varallisuusvahinkojen korvauskelpoisuutta on rajoitettu vahingonkorvauslaissa jo ensivahingonkärsijän osalta, joten varallisuusvahingosta kolmannelle aiheutuneiden vahinkojen on katsottu olevan lähes aina korvauskelvotonta. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ää (16.6.2004/509) voitaisiin tulkita laajemminkin niin, että varallisuusvahinko, joka on kärsitty jonkun toisen henkilö- tai esinevahingon seurauksena, voitaisiin korvata VahL 5 luvun 1 §:n nojalla pykälän mukaisin edellytyksin. Ero suppeaan tulkintaan, jossa korvaus on mahdollista vain erikseen säädetyissä tilanteissa tai jos vahingonkärsijä esimerkiksi rinnastuu ensivahingonkärsijään, ei ole kuitenkaan välttämättä suuri, sillä laajassa tulkinnassa adekvaattisuusvaatimus rajoittaa vahinkojen korvauskelpoisuutta vastaavalla tavalla. Sopimussuhteessa aiheutuneessa vahingossa oikeus korvaukseen on lähtökohtaisesti vain sopimussuhteen osapuolilla sopimusvastuun periaatteiden mukaisesti. Lainsäädännössä on tehty tähän lähtökohtaan poikkeuksia laajentamalla korvausvastuuta sivullisen asemassa olevaa muun muassa kuluttajan suojaksi. Oikeuskäytännössä vastuuta on laajennettu yli välittömän sopimussuhteen vahingonaiheuttajan asiantuntija-aseman perusteella.Vahvana pääsääntönä voidaan kuitenkin pitää, jos asiasta ei ole erikseen säädetty, että sopimussuhteen ulkopuolinen taho ei voi esittää vaatimuksia sopimussuhteessa aiheutuneesta vahingosta.