Browsing by Author "Hirvonen, Anu"

Tämä tutkielma käsittelee sitä, miten Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 (LOPS2015) ja sen yleisen osan sisältämät digitalisaatio, kuten sähköiset oppimateriaalit ja sähköinen ylioppilaskoe, sekä uudet opetusmenetelmät tutkiva oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen muuttavat ranska vieraana kielenä -opetusta suomalaisissa päivälukioissa. Onko kyseessä perustavanlaatuinen pedagoginen uudistus vai koskeeko uudistus enemmän opetuksen muotoa kuin sisältöjä? Tutkimus tehtiin aivan opetussuunnitelmamuutoksen alkumetreillä, minkä vuoksi erityisesti sähköiseen ylioppilastutkintoon liittyvät tulokset ovat erittäin alustavia. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii kaikkea lukio-opetusta ohjaava LOPS2015 ja sen mainitsemat uudet opetusmenetelmät: sähköisyys opetuksessa, sekä tutkivan ja yhteisöllisen oppimisen periaatteet. Tutkimusmetodina on käytetty sähköistä kyselytutkimusta (taustatiedot ja kymmenen avokysymystä), joka osoitettiin päivälukion ranskan kielen (lyhyt ja/tai pitkä oppimäärä) opettajille ympäri Suomen. Kyselyvastaukset on analysoitu kvalitatiivisesti ja komparatiivisesti, tutkimuskysymys kerrallaan (I Sähköiset oppimateriaalit, II Tutkiva ja yhteisöllinen oppiminen, III Sähköinen ylioppilaskoe). Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten lukion ranskanopetuksen todellisuus vastaa LOPS2015:n ja uusien opetusmenetelmäteorioiden käsityksiä opetuksesta. Kyselytutkimuksesta saatuja tuloksia verrataan näiden dokumenttien ja teorioiden lisäksi myös omiin hypoteeseihin, koska edeltävää tutkimusta aiheesta ei ole. Tutkimuksessa selviää, että tärkein sähköisten oppimateriaalien tuoma lisäarvo on niiden monipuolisuus – se mahdollistaa LOPS2015:n vaatiman entistä suuremman opetuksen eriyttämisen opiskelijoiden henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Uudet opetusmenetelmät, tutkiva oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen, eivät vielä LOPS2015:n siirtymävaiheen alussa ole muuttuneet osaksi lukion ranskanopetuksen peruspedagogiikkaa. Vain viidesosa opettajista on ottanut tutkivan oppimisen opetuksensa lähtökohdaksi. Yhteisöllisen oppimisen tilanne on vielä heikompi: vain kaksi kahdestakymmenestäneljästä informantista on opettanut oppiainerajat ylittäviä aihekokonaisuuksiin tai teemaopintoihin liittyviä kursseja. Useimmiten mainittu syy näiden uusien opetusmenetelmien käyttämättömyyteen on resurssien (erityisesti lisäkoulutuksen) puute. Eniten lukion ranskanopetusta on muuttanut sähköinen ylioppilaskoe ja siihen valmistautuminen. Suurin pedagoginen muutos on toistaiseksi ollut kuullun ymmärtämisen tehtävissä käytettävät videot. Muita uudistuksia ovat hypertekstien mahdollinen käyttö luetunymmärtämisen tehtävissä, sekä oppilaan entistä suurempi autonomia kokeen suorittamisessa. Nämä uudistukset tuovat tutkijoiden mukaan opiskelijalle lisää kognitiivisia haasteita ja vaativat tältä entistä enemmän itsesäätelyä ja monilukutaitoa. Puolet informanteista suhtautuu tutkimuksen tekovaiheessa skeptisesti LOPS2015:n uudistuksiin. On siis suositeltavaa tehdä jatkotutkimus lähitulevaisuudessa. Lisäksi olisi aiheellista tutkia, miten lukio-opiskelijat kokevat em. uudistukset.