Browsing by Author "Hjelm, Leo"

Luonnontuotteiden tuotanto voidaan yhdistää perinteisen puuntuotannon rinnalle osaksi metsätaloutta, jolloin metsänomistajan ansaintamahdollisuudet monipuolistuvat. Luonnontuotealalla vallitsee yleisesti raaka-aine pula ja metsänomistajien aktivointi niiden tuotantoon on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Pakurikäävän viljely on mahdollista ottaa osaksi ensiharvennusikäisten koivikoiden kasvatusta, jossa pakuria kasvatetaan niissä rungoissa, jotka ensiharvennuksen yhteydessä poistetaan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää pääkaupunkiseudun metsänomistajien suhtautumista ja kiinnostusta luonnontuotteiden ja erityisesti pakurikäävän tuotantoon ja selvittää mitkä tekijät vaikuttavat pakurikäävän kasvatuksen kiinnostavuuteen. Tutkimuksen teoriataustana toimii innovaatioiden diffuusio (diffusion of innovations), jonka pohjalta tarkastellaan pakurikäävän kasvatuksen kiinnostavuuden nykytilaa. Tutkimus suoritettiin internet –pohjaisena kyselytutkimuksena joka julkaistiin Pääkaupunkiseudun metsänomistajat RY:n ja Metsänhoitoyhdistysten metsänomistajien palvelutoimiston (pk-seutu) uutiskirjeissä keväällä 2019. Kyselyn vastausprosentti oli 1,1 % eikä kyselylle suoritettu erikseen katoanalyysiä. Kyselylomake koostui neljästä kysymyskategoriasta, joiden vastaukset olivat viisi portaisella likert –asteikolla. Aineistoa kuvaileva analysointi suoritettiin excel-ohjelmistolla. Tilastollinen analysointi suoritettiin SPSS –ohjelmistolla jossa pääanalyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia (χ2 –riippumattomuustestiä) jolla selvitettiin, riippuivatko tarkasteltavat muuttujat toisistaan. Tutkimuksen tulosten perusteella pääkaupunkiseudun metsänomistajat ovat tietoisia ja kiinnostuneita luonnontuotteiden tuotannosta. Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ovat innovatiivisuudeltaan innovaattoreita, aikaisia omaksujia sekä aikaista enemmistöä. Puunmyynnin ohella koetaan tarvittavan lisätuloja, ja luonnontuotteiden uskotaan tulevan vakiintuneeksi osaksi metsätalouden harjoittamista. Liian vähäinen käytännöntieto sekä investoinnin kalleus koettiin suurimmaksi kynnykseksi aloittaa pakurikäävän kasvatus. Taustamuuttujien suhteen ei voitu päätellä minkälainen olisi tyypillinen luonnontuotteiden tuotannon aloittava metsänomistaja. Pakurikäävän kasvatus koetaan mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi perinteisen puuntuotannon rinnalle, mutta sen kasvatus on niin uusi menetelmä, ettei sen kannattavuudesta ole vielä varmuutta metsänomistajien keskuudessa. Tietoisuuden lisääntyminen ja kasvatuksen yleistyminen voi hälventää tätä epävarmuutta. Luonnontuotealan yritysten ja metsänomistajien tarpeiden yhdistämisellä voidaan saavuttaa kumpaakin palveleva toimintakokonaisuus. Haasteena on luoda yritysten ja metsänomistajien välille selkeä tuotantoketju. Tulevaisuudessa metsien uudet, monipuoliset ja kestävät käyttömuodot tulevat yleistymään, jolloin metsänomistajien asenteita laajemmin ekosysteemipalveluita kohtaan tulisi tutkia enemmän valtakunnallisessa laajuudessa.