Browsing by Author "Hoffren, Mira"

Oikeuskirjallisuus on vakiintuneesti asettanut vastakkain pohjoismaisen, passiivisen kuluttajan, sekä EU:n aktiivisen kuluttajan. Pohjoismainen kuluttajakäsitys ilmenee kansallisessa kuluttajansuojanormistossamme, joka on perinteisesti pyrkinyt turvaamaan kuluttajan asemaa kaupankäynnissä. Lähtökohtana on ajatus heikosta kuluttajasta, jota valtion tulee sääntelynormein suojella vahvemmassa asemassa olevilta elinkeinonharjoittajilta. Euroopan unionin ymmärrys kuluttajan ominaisuuksista kiteytyi valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan käsitteeseen, joka muotoutui Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja päätyi 2000-luvun alussa osaksi Suomessakin sovellettavaa kuluttajansuojanormistoa. Keskivertokuluttajan mittapuu painotti kuluttajan velvollisuutta ostotapahtumassa ja siten heikensi kuluttajan asemaa suhteessa elinkeinonharjoittajaan. Viimeisin vuosikymmen EU:n kuluttajaoikeudessa on kuitenkin muuttanut edellä mainittua asetelmaa. EU on 2010-luvulla julkaistuissa strategioissaan painottanut kuluttajien oikeuksia ja antanut määräyksiä, jotka ovat nostaneet kuluttajansuojan tasoa. Huomiota on kiinnitetty erityisesti kuluttajansuojasäännösten täytäntöönpanoon, sekä kuluttajansuojan soveltamisalan katvealueiden tunnistamiseen ja tilkitsemiseen. Samalla tehtyjen toimenpiteiden arvioinnissa ja uusien toimenpiteiden suunnittelussa on ryhdytty hyödyntämään käyttäytymistaloustieteellistä tutkimusta. Kehityksen lopputuloksena on ollut tiheästi muuttuva kuluttajansuojasäännöstö, joka on turvannut kuluttajan asemaa jo yli sen, mitä pohjoismainen kuluttajansuojasääntely oli perinteisesti pitänyt tarpeellisena. Myös keskivertokuluttajan mittapuun tulkintaa on lavennettu komission laatimissa soveltamisohjeissa, sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Euroopan komissio on perustellut kuluttajansuojan kehittämistarvetta toimimattomilla sisämarkkinoilla ja markkinaympäristön muutoksilla. Komission ulostuloissa on myös toivottu, että kuluttajien oikeuksien turvaaminen loisi luottamusta ja uudenlaista yhteyttä unionin ja sen kansalaisten välille. Euroopan unionin talouden ja muun yhteiskunnallisen kehityksen tarkastelu osoittaa, että komission huolet ovat perusteltuja. Yksityiset kuluttajat tekevät huomattavan määrän verkkokauppatilauksistaan kolmansista maista, eikä rajat ylittävä kaupankäynti EU:n sisällä ole saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Verkkoympäristöt ovat myös tarjonneet uudenlaisia harhauttamisen ja päätöksentekoon vaikuttamisen kanavia. Uuden kuluttajapolitiikan taustalla on tunnistettavissa myös sellaisia tekijöitä, joita komissio ei lausu ääneen. EU on ottanut työllisyys- ja talouspolitiikan tavoitteiden nimissä entistä enemmän vastuulleen myös sosiaalipolitiikasta tuttuja keinoja ja tavoitteita. On mahdollista, että kuluttajansuojan uusi linja on ilmentymä laajemmasta hyvinvointivaltiokehityksestä, jota kohti EU on ottanut tietoisia ja osin julkilausuttuja askeleita 2000-luvulla. Kuluttajansuojasääntelyssä on myös huomioitava, ettei uudistustahti itsessään kerro kuluttajansuojan tason merkittävästä noususta. Normistoa on uudistettu myös siksi, että jo olemassa olevia oikeuksia voidaan turvata muuttuneessa markkinaympäristössä. Toistaiseksi kuluttajansuojasääntelyllä ei kuitenkaan ole pystynyt ratkaisemaan keskeisiä markkinoilla toistuvia väärinkäytöksiä. Siten on perusteltua olettaa, että EU tulee edelleen kehittämään kuluttajansuojanormistoa ja vahvistamaan täytäntöönpanoa.