Browsing by Author "Honkanen, Saara"

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millä tavalla sevastopolilaiset opiskelijat hahmottavat kotikaupunkinsa geopoliittisen aseman Ukrainan ja Venäjän välisessä ristipaineessa. Tutkimuksen ongelmanasettelua ohjaavana teoreettisena taustana on kriittinen geopolitiikan tutkimus ja siihen viime vuosina kohdistunut kritiikki. Tästä keskustelusta laaditun katsauksen perusteella tutkielmassa päätellään, että kriittisen geopolitiikan tutkimuksen tulisi kehittyä suuntaan, jossa paikallistaso ja yksilö otettaisiin aiempaa tutkimusta vakavammin ja jossa paikan ja diskurssien sosiaalisen konstruoitumisen prosessi saisi osakseen aiempaa enemmän huomiota. Nämä kehitystarpeet ovat tutkimuksen asetelmallisten valintojen perustana. Paikan sosiaalista konstruoitumista ruohonjuuritasolla niin sanottujen 'tavallisten kaupunkilaisten' puheessa tarkastellaan tässä tutkielmassa marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden diskursiivisten kehysten avulla. Tutkimusaineisto muodostuu viidentoista sevastopolilaisen korkeakouluopiskelijan haastatteluista, jotka toteutettiin Sevastopolissa loppuvuonna 2011. Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on ihmisyksilöiden subjektiivisuuden tarkastelemisen mahdollistava Q-metodologia. Haastattelutilanteessa haastateltavat jaottelivat Sevastopolin asemaa koskevia väittämiä sen mukaan, olivatko he väitteiden kanssa samaa vai eri mieltä. Q-metodologian etuna on se, että menetelmä siirtää valtaa tutkijalta tutkittavalle ja antaa yksilölle itselleen aktiivisen roolin diskurssin rakentajana. Qmetodologista tutkimusaineistoa täydennettiin lisäksi vapaamuotoisilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen päätulokset koostuvat neljästä Sevastopolin asemaa kuvaavasta diskurssista, jotka on nimetty niiden sisältämien johtoajatusten mukaan seuraavasti: 'venäläistä kaupunkia sorretaan vaan ei nujerreta' (diskurssi I), 'riippumattomuus on tie kaupungin menestykseen' (diskurssi II), 'slaavilainen sotasatama vailla tietoa tulevasta' (diskurssi III) ja 'ajan kanssa kaupunki oppii ukrainalaisille tavoille' (diskurssi IV). Tutkimuksessa havaitaan, että mikään näistä diskursseista ei ilmennä marginaalisuuden, perifeerisyyden tai hybridisyyden kehyksiä puhtaassa muodossa vaan ne sekoittavat näiden kehysten elementtejä monimuotoisin tavoin. Vapaiden haastatteluiden pohjalta tässä diskurssien kentässä voitiin niin ikään tunnistaa tiettyjä kehitystendenssejä; yhtäältä diskurssissa I havaitaan liikettä marginaalisuudesta kohti alati kasvavaa perifeerisyyttä, toisaalta diskursseissa II ja III ja tietyssä määrin myös diskurssissa I nähdään liikettä kohti hybridisyyttä. Tutkimuksen tuottaman aineiston perusteella näyttää siltä, että vakiintuneita käsityksiä Sevastopolin asemasta ja erityisesti sen asukkaiden geopoliittisesta mielenmaisemasta olisi aiheellista tarkistaa. Ennen kaikkea tämä koskee sevastopolilaisten diskurssien marginaalisuuden luonnetta: vaikka marginaalisuus onkin diskursseissa vahvasti läsnä, mikään diskurssi ei edusta 'puhdasta marginaalisuutta', eikä edes selkeimmin venäläismielinen diskurssi I suhtaudu tarkemmassa tarkastelussa varauksettoman myönteisesti ajatukseen takaisin Venäjän yhteyteen palaamisesta. Sen sijaan haastatellut näyttävät olevan halukkaita pohtimaan avoimesti Sevastopolin kehitysmahdollisuuksia ja etsimään sille 'omaa ääntä'. Niin ikään marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden käsitekolmikko osoittautuu tutkimuksessa mielekkääksi tavaksi analysoida Sevastopolin kaltaisen reuna-alueen geopolitiikkaa. Tutkimuksessa nämä käsitteet ja niiden väliset suhteet näyttäytyivät hyvin monimuotoisina ja alati muuttuvina.