Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Honkanen, Saara"

Sort by: Order: Results:

  • Honkanen, Saara (2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on piispa Freculfuksen historiateoksen syntaksi. Karolingisena aikana noin vuonna 830 laaditun teoksen kielestä ei ole olemassa aikaisempaa systemaattista tutkimusta. Tarkoitukseni on ollut kartoittaa Freculfuksen syntaksin ominaispiirteitä eri puolilta teosta valikoimistani otteista koostamani analyysiotoksen pohjalta. Suhteutan Freculfuksen kieltä klassisen latinan asettamaan normiin, mutta tärkeimpänä vertailukohtana tutkielmassa on Freculfusta edeltäneiden historiankirjoittajien kieli. Karolingisen reformin tavoitteita käsittelevän tutkimuskirjallisuuden perusteella keskeiseksi aineistossa testattavaksi hypoteesiksi muodostuu oletus siitä, että karolingisen historiankirjoituksen ilmaisu on sitä edeltänyttä merovingiaikaista historiankirjoitusta selkeämpää. Työn painopiste on tekstien empiirisessä tutkimuksessa, ja tutkimusmenetelmänä on aineiston lähiluku ja yksityiskohtainen syntaktinen analyysi. Haen tutkimustehtävään ratkaisua kolmella tutkimuskysymyksellä kolmessa erillisessä analyysiluvussa. Ensimmäisessä analyysiluvussa selvitän, millaisista peruselementeistä Freculfuksen syntaksi rakentuu. Totean, että Freculfuksen ilmaisun ydin koostuu klassisen latinan tarjoamaan keinovalikoimaan nähden varsin suppeasta joukosta säännönmukaisesti toistuvia syntaktisia elementtejä. Freculfus noudattelee pitkälti klassista ilmaisua mutta karsitussa muodossa. Kerronnan yleisilmeenä on tietynlainen kaavamaisuus, jossa informaatiorakenne on lukittunut toiminnan ja eri tapahtumien ajallisen etenemisen kuvaukseen. Toisessa analyysiluvussa pohdin sitä, voidaanko Freculfuksen kerrontatapaa pitää merovingiaikaista Fredegariusta selkeämpänä. Historiallisten episodien vertailun valossa vastaan kysymykseen myönteisesti. Freculfuksen teksti on Fredegariusta selkeämpää ja selvemmin selkeyteen pyrkivää: tämä ero perustuu muun muassa mutta ei yksinomaan partisiipin preesensin käyttötapoihin, subjektin vaihdosten toteutukseen ja epäsuoran kerronnan seurattavuuteen. Kolmannessa analyysiluvussa arvioin sitä, ilmeneekö Freculfuksen pyrkimys selkeyteen siinä, miten hän muokkaa teoksessa hyödyntämiensä aiempien kirjoittajien kieltä. Lähestyn tätä kysymystä tarkastelemalla, millaisia muokkauksia Freculfus tekee yhtäältä Fredegariuksen, toisaalta Jordaneksen kieleen. Analyysissa ilmenee, että Freculfus suhtautuu tarkasteltujen kirjoittajien kieleen hyvin eri tavoin ja soveltaa heiltä lainaamiinsa otteisiin jokseenkin erilaisia muokkausstrategioita: Fredegariuksen kieliasu on lähes aina edellyttänyt huomattavia parannuksia, kun taas Jordaneksen osalta kyse on ennemmin tyylillisistä tai sisällöllisistä muutoksista. Yhteinen nimittäjä näissä muokkauksissa on kuitenkin nytkin selkeyden ylläpitäminen. Lähteiden muokkauksen tarkastelu tekee kuitenkin myös näkyväksi sen, että selkeysihanteen ohella Freculfus on kunnianhimoinen kielenkäyttäjä, joka välillä antautuu monimutkaisiin syntaktisiin harjoitelmiin, jotka eivät aina välttämättä palvele selkeyden ihannetta. Tutkielman loppupäätelmänä totean, että analyysiluvuissa tehdyt havainnot antavat kerta toisensa jälkeen näyttöä selkeyshypoteesin paikkansapitävyydestä Freculfuksen kerronnassa. Selkeyden tavoittelu vaatii Freculfukselta kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua ja oman kielen hallinnan rajoitteiden tiedostamista.
  • Honkanen, Saara (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millä tavalla sevastopolilaiset opiskelijat hahmottavat kotikaupunkinsa geopoliittisen aseman Ukrainan ja Venäjän välisessä ristipaineessa. Tutkimuksen ongelmanasettelua ohjaavana teoreettisena taustana on kriittinen geopolitiikan tutkimus ja siihen viime vuosina kohdistunut kritiikki. Tästä keskustelusta laaditun katsauksen perusteella tutkielmassa päätellään, että kriittisen geopolitiikan tutkimuksen tulisi kehittyä suuntaan, jossa paikallistaso ja yksilö otettaisiin aiempaa tutkimusta vakavammin ja jossa paikan ja diskurssien sosiaalisen konstruoitumisen prosessi saisi osakseen aiempaa enemmän huomiota. Nämä kehitystarpeet ovat tutkimuksen asetelmallisten valintojen perustana. Paikan sosiaalista konstruoitumista ruohonjuuritasolla niin sanottujen 'tavallisten kaupunkilaisten' puheessa tarkastellaan tässä tutkielmassa marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden diskursiivisten kehysten avulla. Tutkimusaineisto muodostuu viidentoista sevastopolilaisen korkeakouluopiskelijan haastatteluista, jotka toteutettiin Sevastopolissa loppuvuonna 2011. Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on ihmisyksilöiden subjektiivisuuden tarkastelemisen mahdollistava Q-metodologia. Haastattelutilanteessa haastateltavat jaottelivat Sevastopolin asemaa koskevia väittämiä sen mukaan, olivatko he väitteiden kanssa samaa vai eri mieltä. Q-metodologian etuna on se, että menetelmä siirtää valtaa tutkijalta tutkittavalle ja antaa yksilölle itselleen aktiivisen roolin diskurssin rakentajana. Qmetodologista tutkimusaineistoa täydennettiin lisäksi vapaamuotoisilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen päätulokset koostuvat neljästä Sevastopolin asemaa kuvaavasta diskurssista, jotka on nimetty niiden sisältämien johtoajatusten mukaan seuraavasti: 'venäläistä kaupunkia sorretaan vaan ei nujerreta' (diskurssi I), 'riippumattomuus on tie kaupungin menestykseen' (diskurssi II), 'slaavilainen sotasatama vailla tietoa tulevasta' (diskurssi III) ja 'ajan kanssa kaupunki oppii ukrainalaisille tavoille' (diskurssi IV). Tutkimuksessa havaitaan, että mikään näistä diskursseista ei ilmennä marginaalisuuden, perifeerisyyden tai hybridisyyden kehyksiä puhtaassa muodossa vaan ne sekoittavat näiden kehysten elementtejä monimuotoisin tavoin. Vapaiden haastatteluiden pohjalta tässä diskurssien kentässä voitiin niin ikään tunnistaa tiettyjä kehitystendenssejä; yhtäältä diskurssissa I havaitaan liikettä marginaalisuudesta kohti alati kasvavaa perifeerisyyttä, toisaalta diskursseissa II ja III ja tietyssä määrin myös diskurssissa I nähdään liikettä kohti hybridisyyttä. Tutkimuksen tuottaman aineiston perusteella näyttää siltä, että vakiintuneita käsityksiä Sevastopolin asemasta ja erityisesti sen asukkaiden geopoliittisesta mielenmaisemasta olisi aiheellista tarkistaa. Ennen kaikkea tämä koskee sevastopolilaisten diskurssien marginaalisuuden luonnetta: vaikka marginaalisuus onkin diskursseissa vahvasti läsnä, mikään diskurssi ei edusta 'puhdasta marginaalisuutta', eikä edes selkeimmin venäläismielinen diskurssi I suhtaudu tarkemmassa tarkastelussa varauksettoman myönteisesti ajatukseen takaisin Venäjän yhteyteen palaamisesta. Sen sijaan haastatellut näyttävät olevan halukkaita pohtimaan avoimesti Sevastopolin kehitysmahdollisuuksia ja etsimään sille 'omaa ääntä'. Niin ikään marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden käsitekolmikko osoittautuu tutkimuksessa mielekkääksi tavaksi analysoida Sevastopolin kaltaisen reuna-alueen geopolitiikkaa. Tutkimuksessa nämä käsitteet ja niiden väliset suhteet näyttäytyivät hyvin monimuotoisina ja alati muuttuvina.
  • Honkanen, Saara (2024)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen maahan muuttaneiden henkilöiden ansaitsevuutta hyvinvointivaltion palveluihin ja etuuksiin siten kun ansaitsevuus näyttäytyy eduskunnan täysistuntojen keskusteluissa liittyen uuden kotoutumislain valmisteluun. Laki tulee voimaan 1.1.2025. Tutkielman taustalla ovat ajatukset hyvinvointivaltioon kohdistuvista rahoitushaasteista ja muutospaineista, maahanmuuton lisääntymisestä sekä näiden yhteisvaikutuksesta käydyistä keskusteluista siitä, keiden kanssa hyvinvointivaltion resursseja ollaan valmiita jakamaan. Tarkastelen tätä keskustelua ansaitsevuuden käsitteen kautta ja käyttäen Wim van Oorschotin vuonna 2000 ansaitsevuuden arvioimiseksi luomaa CARIN-kriteeristöä. Kriteerit ovat kontrolli, asenne, vastavuoroisuus, identiteetti ja tarve, englanninkielisten alkukirjaintensa mukaan CARIN. Tutkielma on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona on kolme erillistä kertaa, kun eduskunta on kokoontunut keskustelemaan hallituksen esityksestä uudeksi kotoutumislaiksi. Keskustelut on käyty lokakuun 2022 ja maaliskuun 2023 välillä. Analyysin mukaan CARIN-kriteereistä erityisesti vastavuoroisuus korostuu aineistossa. Vastavuoroisuus näkyy aineistossa työnteon korostamisena sekä maahanmuuton esittämisenä ratkaisuna hyvinvointivaltion rahoitushaasteisiin. Lisäksi maahan muuttaneiden ansaitsevuutta lisää oikeanlainen asennoituminen sekä mahdollisimman lähellä puhujaa oleva identiteetti. Aineiston mukaan ansaitsevuutta vähensivät henkilöillä oletetusti oleva kontrolli saapumisestaan Suomeen ja vääristä syistä johtuva tarve kuin myös etäiseksi koettu identiteetti. Käyttämäni CARIN-kriteeristön lisäksi puheenvuoroissa oleskelulupiin liittyvät keskustelut sekoittuivat sosiaaliturvasta ja sen ansaitsevuudesta käytyihin ja siten ajatukset ansaitsevuudesta alkavat siitä, ketkä ansaitsevat mahdollisuuden kotoutua. Lisäksi palvelujärjestelmään ja rakenteisiin liittyviä syitä nostettiin esille perusteluina yksilön ansaitsemattomuudelle.