Browsing by Author "Honkavaara, Janita"

Pesänhoitajalle kuuluu konkurssimenettelyssä pesän selvittämiseen ja jakoluettelon laatimiseen liittyviä tehtäviä, jotka määrittelevät monilta osin velkojien oikeuksia ja heille kuuluvan jako-osuuden suuruutta. Pesänhoitajan itsenäinen asema on konkurssilainsäädäntöön tehtyjen muutosten myötä jatkuvasti korostunut. Pesänhoitajan aseman vahvistumisella on välttämättömästi vaikutusta myös velkojien asemaan, sillä velkojien autonomia ei pesänhoitajan päätösvallan kasvaessa voi enää toimia samalla tavoin. Tutkielman tavoite on vastata kysymyksiin siitä, miten pesänhoitajan itsenäiseen päätösvaltaan kuuluvien tehtävien korostuminen vaikuttaa yksittäiseen velkojaan ja velkoja-autonomisen päätöksenteon toteutumiseen sekä toisaalta myös onko velkojien oikeussuoja konkurssimenettelyssä edelleen muutoksista huolimatta turvattu. Tutkielman aluksi tarkastellaan konkurssipesän hallintoa sekä velkojien ja pesänhoitajan roolia konkurssimenettelyssä. Konkurssipesän hallinto on jaettu velkojien ja pesänhoitajan kesken, ja sekä velkojilla että pesänhoitajalla on konkurssipesän hallinnossa omat tehtävänsä ja vastuunsa. Velkojilla on konkurssissa yleinen päätösvalta, jonka myötä he voivat päättää kaikista niistä asioista, jotka eivät kuulu pesänhoitajan tehtäväksi, ja toisaalta pesänhoitajan tulee myös noudattaa velkojien hänelle antamia ohjeita. Pesänhoitajalla on puolestaan konkurssilaissa määriteltyjä lainkäyttötehtäviä, jotka ovat pesänhoitajan yksinomaisessa ja itsenäisessä päätösvallassa. Pesänhoitajan päätösvallan avoin määrittely johtaa siihen, että velkojien ja pesänhoitajan välistä päätösvallan jakautumista ei aukottomasti voida määritellä. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin yksittäisten velkojien oikeuksien ja velkojien autonomian toteutumista pesänhoitajan toiminnassa. Konkurssin keskeisenä tavoitteena on tuottaa velkojille tietty rahallinen osuus velallisen omaisuudesta. Jako-osuuksien maksaminen kuitenkin edellyttää, että konkurssipesään kuuluva omaisuus ja saatavat ensin selvitetään ja omaisuus myös muutetaan rahaksi. Kaikkien näiden vaiheiden toteuttamiseen liittyy pesänhoitajan harkintavaltaa ja jopa itsenäistä päätösvaltaa. Pesänhoitaja voi toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi sekä yksittäisten velkojien asemaan että velkoja-autonomisen päätöksenteon toimivuuteen konkurssissa. Pesänhoitajan päätösvallan korostuminen voi myös lisätä riskiä esimerkiksi konkurssin päätöksentekoon liittyviin erimielisyyksiin. Suomen lainsäädäntöä päätösvallan jakautumisen osalta verrataan myös Ruotsin konkurssioikeuteen, jossa konkurssipesän hallinto kuuluu kokonaisuudessaan yhdelle tai useammalle pesänhoitajalle. Velkojien autonomian periaatteeseen kuuluu myös se, että velkojilla on mahdollisuus valvoa konkurssipesän selvittämistä ja oikeuksiensa toteutumista. Velkojille on konkurssilaissa määritelty keinoja vaikuttaa esimerkiksi pesänhoitajan palkkion määräytymiseen sekä reagoida pesänhoitajan laiminlyönteihin. Pesänhoitajan vahvistuvan aseman vuoksi pelkkä velkojien suorittama valvonta ei kuitenkaan ole enää riittävää, sillä velkojat eivät välttämättä ole tietoisia kaikista pesänhoitajan toiminnan laiminlyönneistä. Tutkielmassa käsitellään pesänhoitajan valvontaan liittyviä ongelmakohtia ja tarkastellaan lopuksi myös muiden kuin velkojien valvontakeinojen merkitystä konkurssimenettelyssä.