Browsing by Author "Honni, Sirpa"

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyivät 1.1.2013. Fuusioprosessin henkilöstövaikutusten seuraamiseksi käynnistettiin vuoden 2012 lopulla seurantatutkimus, jonka aikana aineistoa kerättiin kyselytutkimuksilla kolmena eri ajankohtana. Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee tutkimusaineiston avoimista vastauksista luokiteltujen kommenttien antamia tuloksia henkilöstön kokemasta fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemusten laatua ja niiden ajallisia muutoksia fuusioprosessin edetessä sekä vertailla henkilöstön kokemuksista löytyviä virastojen välisiä eroja. Tutkimuksen kohderyhmänä on virastojen keskijohto ja lähiesimiehet. Tutkielman teoriatausta rakentuu oikeudenmukaisuuden tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Henkilöstön subjektiivisia kokemuksia fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta tarkastellaan jakavan oikeudenmukaisuuden, menettelytapojen, vuorovaikutuksen ja päätösnopeuden oikeudenmukaisuuteen vaikuttavien tekijöiden näkökulmista. Tutkielmassa on kvalitatiivisena menetelmänä käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jolloin lopulliset tutkimuskysymykset ovat analyysirungon avulla tarkentuneet vasta aineiston analysointivaiheessa. Aineiston luokittelussa on käytetty analyysityökaluna oikeudenmukaisuuden teorioista johdettua viitekehystä, jonka avulla oikeudenmukaisuuden kokemukset on jaettu eri luokkiin. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilöstö koki sosiaali- ja terveysviraston fuusioprosessissa menettelytapojen olleen monessa suhteessa epäoikeudenmukaisia. Avoimista vastauksista luokitellut kommentit olivat lähes kaikki valmistelun suhteen kriittisiä. Fuusioprosessin alkuvaiheen kiireisestä päätösten valmistelusta aiheutui, että henkilöstöllä ei tosiasiallisesti ollut vaikuttamisen mahdollisuuksia päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa. Valmistelun nähtiin olleen puolueellista siten, että terveysvirasto koettiin hallitsevaksi organisaatioksi, josta yhdistyneen viraston toimintatavat suurelta osin otettiin käyttöön. Avoimen päätöksistä tiedottamisen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen puutteita ja haasteita kritisoitiin myös runsaasti. Kahden vuoden kokemusten jälkeen yhteistyö koettiin edelleen ongelmallisena pääasiassa organisaatiorakenteiden, hallintomenettelyjen ja jäykän johtamiskulttuurin vuoksi. Keskijohto ja lähiesimiehet kokivat vaikutusmahdollisuuksiensa edelleen olevan vähäiset, koska päätöksentekovaltaa ei delegoitu riittävästi. Substanssiosaamisen ja ydintoimintojen koettiin jääneen talouden ja muun hallintobyrokratian varjoon. Yhtenäisen uuden organisaatiokulttuurin luomisessa nähtiin vielä paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.