Browsing by Author "Hoppari, Mari"

Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan moniammatillista yhteistyötä varhaiskasvatuksen kokemana. Lasten ja perheiden palvelujen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä on ollut esillä 2010-luvun molemmin puolin julkishallinnollisissa asiakirjoissa. Sekä palveluiden tuottavuuden tehostamisessa että lasten hyvinvoinnin edistämisessä vaikuttavana on nähty palvelujen järjestäminen entistä paremmin moniammatillisena yhteistyönä. Varhaiskasvatus muodostaa lapselle tärkeän kehitysympäristön ja tämän vuoksi on tärkeä tutkia, miten moniammatillisen yhteistyön toteutuminen koetaan varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Bronfenbrennerin ekologinen teoria, jonka avulla lähestytään tutkimuksen aihetta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä eri asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi tutkitaan sitä, mikä moniammatillista yhteistyötä edistää ja hankaloittaa varhaiskasvatuksen kokemana. Tutkimuksen aineisto kerättiin seitsemällä asiantuntijahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan varhaiskasvatus kokee moniammatillisen yhteistyön merkittävänä. Moniammatillisen yhteistyön vastuu koetaan olevan usein varhaiskasvatuksella. Yhteistyö on parhaimmillaan luottamuksellista ja kunnioittavaa kumppanuutta. Sitä edistää yhteiset säännölliset tapaamiset, rakenteisiin luodut yhteistyön toimintamallit, työnjaon määrittely sekä luottamus. Lapsen tarpeista syntyvää yhteistä tahtotilaa pidetään tärkeänä. Yhteistyötä hankaloittaa lasta koskevan tiedon jakamisen epäselvät käytännöt, henkilövaihdokset ja organisaatiomuutokset. Tulosten mukaan moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä keskeistä on vastuukysymyksen selvempi määrittely. Yhteistyössä tarvittavan luottamuksen rakentumista edesauttaa säännölliset tapaamiset, joiden avulla työ- ja toimintakulttuurit tulevat tutuiksi. Lisäksi tapaamisten mahdollistamiseksi tulee rakenteisiin luoda yhteistyön toimintamalleja, jotka eivät murru henkilövaihdosten myötä. Tutkimuksen mukaan lapsen hyvinvoinnin toteutumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla tarvitaan yhteisvastuullista moniammatillista yhteistyötä mesosysteemissä eri asiantuntijoiden kesken sekä moniammatilliseen yhteistyöhön rakenteita organisaation eksosysteemissä että yhteistyön sääntelyä makrosysteemissä.