Browsing by Author "Hopponen, Nadja"

Euroopan alueella homoseksuaalien ja heidän perheessään elävien lasten oikeusasema vaihtelee merkittävästi. Aiheeni liittyy kiinteästi Suomessa juuri voimaan saatettuun uuteen adoptiolakiin (20.01.2012/22), jonka laatimisen taustalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintaa ja adoptiota koskeva oikeuskäytäntö, sekä Suomen lainsäädännön mukauttaminen lasten adoptiota koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen mukaiseksi (SopS 38-39/2012). Tutkielmassani on osia, jotka voitaisiin sijoittaa parhaiten oikeuden- ja sukupuolen tutkimukseen (law and gender), johon kuuluu positiivisen oikeuden ja oikeudellisten käytäntöjen vaikutusten tarkastelua vähemmistöjen näkökulmasta. Työni voidaan sijoittaa myös perheoikeuteen, joka on perinteisesti ollut hitaasti muuttuva oikeudenala arvosidonnaisuutensa vuoksi. Tutkielmallani on lisäksi osia, jotka liittyvät perus- ja ihmisoikeustutkimuksen perinteeseen, tästä syystä sijoitan tutkielmani näiden kolmen eri oikeuden alojen väliin. Menetelmänä työssäni käytän pääosin ongelmakeskeistä lainoppia, jonka avulla pyrin vastamaan siihen kysymykseen minkälainen on homoseksuaalien adoptio-oikeus Suomessa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sallii tällä hetkellä edelleen valtioille harkintamarginaalia, mutta tapauksen X ja muut v. Itävalta (19.02.2013) perusteluiden jälkeen vaikuttaa siltä, että tätä valtioiden harkintamarginaalia saatetaan kiristää ja tarkkailla jatkossa. EIT ei kuitenkaan selvästi halua lähteä muuttamaan kansallisia lainsäädäntöjä tällä alueella, siten että samaa sukupuolta oleville pareille annettaisiin yhtäläiset oikeudet kuin avioliitossa oleville eri sukupuolta oleville pareille. Saattaa olla, että jokin muu yhteisön oikeuteen liittyvä toimija onnistuisi tässä tehtävässä tulevaisuudessa paremmin. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan asiasta, joka toteutuakseen vaatisi aidon konsensuksen EU:n jäsenvaltioissa. Suomen nykyinen adoptiolaki mahdollistaa sen, että homoseksuaalinen henkilö adoptoi lapsen yksin. Tämä juontaa juurensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun edellä käsitellyssä tapauksessa E.B. v. Ranska (22.01.2008), jossa todettiin, että olisi vastoin EIS:n 8 ja 14 artiklaa estää naimattomia yksinäisiä ihmisiä adoptoimasta lapsia heidän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Suomessa samaa sukupuolta olevat parit, jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa saivat tätä ennen 1.9.2009 voimaantulleella lain muutoksella ( 391/2009) oikeuden perheensisäiseen adoptioon. Perheensisäinen adoptio mahdollistaa parisuhteessa olevalle kumppanille sen, että hän voi adoptoida toisen osapuolen lapsen. Suomessa tällä hetkellä samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole oikeutta adoptoida yhdessä lasta. Adoptiolakia koskevassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta sivuutti asiantuntijalausuntojen esittämän kritiikin ja päätyy kannattamaan hallituksen esitystä ilman sen suurempia viittauksia asiantuntijalausunnoissa esiin tulleisiin ongelmiin.. Keskeisin ongelma perustuslakivaliokunnan lausunnossa on, ettei se asiantuntijalausuntojen esiin nostamasta argumentaatiosta huolimatta esitä kattavia, konkreettisia, tarkkarajaisia ja hyväksyttäviä perusteluita sille, miksei rekisteröidyssä parisuhteessa oleville voida antaa yhteisadoptio-oikeutta. Tulevaisuudessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi odottaa joutuvansa enenevissä määrin käsittelemään homoseksuaalien oikeuksiin liittyviä tapauksia, lisäksi tuomioistuimen avattua valitusmahdollisuutta liittyen adoptioon voidaan olettaa, että valitukset koskien adoptio-oikeutta lisääntyvät.