Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Horsma, Mari"

Sort by: Order: Results:

  • Horsma, Mari (2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaista kuvaa ikääntyneistä ja heidän toimijuudestaan tuotetaan sanomalehtiartikkeleissa. Aihetta on mielenkiintoista ja tärkeää tutkia aikana, jolloin Suomen väestö ikääntyy nopeasti, ja tämän ikääntymisen oletetaan jatkuvan useiden vuosikymmenten ajan. Näin ollen ei ole yhdentekevää, miten ikääntyneiden suurta, monella tavalla heterogeenistä ryhmää kuvataan suuren yleisön tavoittamassa mediassa. Perinteisesti ikääntymistä elämänvaiheena ja ikääntyneitä ihmisryhmänä on lähestytty niin akateemisessa ikääntymisen tutkimuksessa kuin julkisessa keskustelussakin kahden ääripään kautta. Yhtäältä ikääntyneitä on kuvattu avuttomina, raihnaisina ja muiden huolenpidosta riippuvaisina, toisaalta taas aktiivisina ja toimeliaina senioreina. Sama kaksijakoisuus on leimannut suhtautumista ikäihmisten toimijuuteen: itsenäiset ja toimintakykyiset ikääntyneet usein mielletään täysivaltaisiksi toimijoiksi, kun taas vuodelevossa olevien vanhusten toimijuutta ei aina tunnusteta. Kummankinlaiset kuvaukset ikäihmisistä ja näiden toimijuudesta ovat kuitenkin eittämättä osa sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen aineistona käytettiin 96:tta, Helsingin Sanomissa vuosina 2017–2019 ilmestynyttä sanomalehtiartikkelia, jotka käsittelivät ikääntymistä tai ikääntyneitä ihmisiä. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysia menetelmänä käyttäen. Diskurssianalyysi pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan kielenkäyttö ei kuvaa, vaan luo sosiaalista todellisuutta. Analyysin tuloksena syntyi kuusi ikääntyneitä kuvaavaa diskurssia sekä kuusi ikääntyneiden toimijuutta ilmentävää diskurssia. Muodostetuista ikääntyneitä kuvaavista diskursseista kävi ilmi, että ikääntyneitä kuvattiin nyky-sanomalehdessä melko monipuolisesti. Yhtäältä esiintyi paljon puhetapoja, joissa ikääntyneistä rakennetaan riippuvaisia, avuttomia ja uhreja, mutta toisaalta myös puhetapoja, joissa ikäihmiset olivat aktiivisia, meneviä ja kunnioitusta herättäviä. Myös ikääntyneiden toimijuudesta rakentui moninainen kuva. Ikääntyneitä kuvattiin niin itsenäisinä toimijoina kuin tavoilla, jotka häivyttivät toimijuuden kokonaan. Näiden ohella esiintyi myös puhetapoja, joissa toimijuus sai erilaisia asteita; vaikkei ikääntynyt kyennyt itsenäiseen toimijuuteen, saattoi hän silti toteuttaa toimijuuttaan sopeutumalla, soveltamalla ja apua toisilta ihmisiltä pyytämällä. Tutkimuksessa saadut tulokset olivat osin linjassa aiempaan tutkimukseen, jossa ikääntyneet jaotellaan hyvä- ja huonokuntoisiin, ja jossa toimijuus on vain hyväkuntoisten ominaisuus. Toisaalta tutkimuksessa muodostetut diskurssit myös haastoivat tätä kaksijakoisuutta. Ikääntyneitä kuvattiin monin eri tavoin, ja heidän toimijuutensa ilmeni eri muodoissa.