Browsing by Author "Horsmanheimo, Laura"

Pohjoismaissa kaupallinen seksiala on kooltaan suhteellisen pieni, mutta symboliselta merkitykseltään mittava. 1990-luvulla suomalaisen tasa-arvopolitiikan agendan kärkeen noussut seksinmyynti herättää ristiriitoja ja voimakkaita tunteita, jotka kytkeytyvät yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Perinteisesti ”naisystävällisiksi” mielletyt Pohjoismaat ovat toimineet pioneereina kaupallisen seksin asiakkuuden kriminalisoinnissa, sillä radikaalifeministien argumentteihin kytkeytyen seksinmyynnin on katsottu esineellistävän naisvartaloa ja ylläpitävän epätasa-arvoa. Tutkielma liittää 2010-luvun prostituutiopolitiikkakeskustelun feminismin uusiin aaltoihin. Niiden myötä intersektionaalisuuden ja queer-teorian nousu ovat vauhdittaneet erilaisuutta huomioimattoman universaalin hyvän määrittelemisen sekä auttaja- ja uhripositioiden ylläpitämisen kyseenalaistamista. Jälkiperustahakuiseen ja -strukturalistiseen teoriaperinteeseen kytkeytyvässä tutkielmassa analysoidaan suomalaisen prostituutiopolitiikan valmistelussa samaistumisen ja ulossulkemisen kautta muodostuvia hegemonisia ja vastahegemonisia käsityksiä seksialasta. Merkitysten tuottamista tarkastellaan vastakkainasettelun, performatiivisuuden ja affektiivisuuden käsitteitä hyödyntäen. Tutkielma analysoi oikeusministeriön vuonna 2014 keräämää lausuntokokoelmaa hallituksen esitysluonnoksesta seksikaupan kohteena olevien henkilöiden hyväksikäyttöä rajoittavan lain uudistamisesta. Lainsäädäntöprosessin seurauksena Suomen rikoslain 20 luvun 8 pykälää kiristettiin niin, että ihmiskaupan tai parituksen kohteelta seksin ostamisesta tuli rangaistavaa myös tilanteissa, joissa ostajan ”olisi syytä epäillä” myyjän olevan seksikaupan uhri. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä arvot ja päämäärät määritellään prostituutiopolitiikan uudistusprosessissa ensisijaiseksi? Minkä tai kenen esitetään uhkaavan niitä? 2) Miten lausuntokokoelma muotoilee hyväksyttynä pidettyjä sukupuolen ja seksuaalisuuden toteutustapoja? Miten hallitsevaksi nousseita käsityksiä vastustetaan? Analyysi tehdään kehittäen jälkiperustahakuiseen teoriaan kytkeytyvää retoris-performatiivisen diskurssianalyysin menetelmää. Tekstiaineiston pohjalta luodaan kaksi mallia, jotka havainnollistavatkeskustelun vastakkainasetteluita ja merkityksenmuodostusprosesseja. Aineiston analyysi osoittaa, että huomattava osa lausunnon antaneista tahoista esittää kaupallisen seksin kysynnän sallimisen johtavan ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuden esiintymiseen. Lausunnoissa muodostuva vallitseva käsitys kiinnittää asiakkaisiin negatiivisia tunteita ja muodostaa itsestään tasa-arvoista ja tehokasta hyvinvointi- ja oikeusvaltiota vaalivan ryhmän, jonka arvoja seksinostajat uhkaavat. Seksinosto halutaan kieltää joko kokonaan tai hallituksen esittämässä mittakaavassa. Seksimarkkinoiden moniulotteisuus jätetään piiloon, kun seksinmyyjistä kehystetään kuva yksinomaa haavoittuvaisiksi uhreiksi. Lausuntokokoelman puheenvuoroista käsitystä haastamaan nousee vastahegemonia, joka kritisoi seksialan yksinkertaistamista kysynnän ja tarjonnan väliseksi suhteeksi ja esittää ostajat pääsääntöisesti yhteistyökykyisinä asiakkaina hyväksikäyttäjien sijaan. Inklusiivisuutta painottava puhe ottaa huomioon sekä seksinmyyjien että -ostajien asemien moninaisuuden ja kyseenalaistaa seksinostokiellon laajentamisen tarkoituksen-mukaisuuden. Seksinmyyjien toimijuutta vahvistavissa puheenvuoroissa esitetään huoli palveluntarjoajien oikeudellisesta asemasta Suomessa, jossa näennäisesti seksinoston osittain sallivan lainsäädännön katsotaan tekevän lähes kaikesta kaupallisen seksin ostamisesta lainvastaista, sillä hyväksikäytöksi nimitetään muilla aloilla normaaliksi liiketoiminnaksi miellettyjä käytäntöjä. Vastakkainasettelusta huolimatta keskustelun sävy on vuosituhannen vaihteen politiikkaan verrattuna maltillisempi ja konsensuaalisempi. Tutkielma argumentoi, että ihmiskauppaa ja paritusta ylläpitävästä seksinkysynnästä on tullut kohde, jonka vastustamisen valtaosa toimijoista mieltää luonnolliseksi vallitsevien yhteiskunnallisten arvojen puitteissa. Kiinnittämällä ongelma seksinostajiin kaupalliseen seksiin liittyvät moniulotteiset haasteet voidaan sivuuttaa osoittamalla, että yhteiskunta on hoitanut moraalisen velvollisuutensa seksinostoa rajoittamalla. Samalla kaupallinen seksi esitetään vallitseviin arvoihin sopimattomana ja marginalisoidaan seksinostajia- ja myyjiä. Tutkielman päätelmät resonoivat aiemman seksityötutkimuksen kanssa osoittaen, että kaupallista seksialaa koskevaa politiikkaa muotoilee ensisijaisesti yhteiskunnan yleisiin intresseihin ja vallitsevaan moraalikäsitykseen sidottu käsitys sallitusta seksuaalisuudesta ja ideaalista sukupuolesta, jolloin alalla toimivien kokemuksille ei jää merkittävää sijaa heitä koskevien päätösten teossa.