Browsing by Author "Huhtilainen, Hannes"

Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.