Browsing by Author "Huilla, Aino-Maria"

Tutkimuksessa tarkastellaan yhtä esimerkkiä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen kytkeytyvästä kehittämisestä suomalaisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen kontekstissa. Tutkimuskohteena ovat Terapiat etulinjaan -hankkeen ja erään hyvinvointialueen työntekijöiden kokemukset yhteistyöstä perustason mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisessä kyseisellä hyvinvointialueella. Tutkimuskysymyksinä on, millaisena kahden organisaation välinen yhteistyö näyttäytyy siihen osallistuneiden näkökulmasta ja millaiset tekijät ovat edistäneet ja toisaalta vaikeuttaneet kahden organisaation yhteistyötä. Tutkimus kytkeytyy ajankohtaiseen keskusteluun siitä, miten kahden organisaation välistä yhteistyötä olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa ja millaiset tekijät toisaalta edistävät ja toisaalta hankaloittavat tällaista yhteistyötä suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimuksen aineistona toimivat tutkimukseen valikoituneen hyvinvointialueen ja Terapiat etulinjaan -hankkeen työntekijöiden haastattelut (n=8). Tutkimuksessa tarkastellaan yhtä hyvinvointialuetta ja siihen kytkeytyvää yhteiskehittämistä tapaustutkimuksen tyyppisesti. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teema- eli puolistrukturoitu haastattelu. Aineiston analyysi aloitettiin koko aineiston temaattisella analyysillä, ja kunkin tunnistetun teeman sisällöistä toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella kokemukset kehittämisestä ja arviot sen onnistumisesta ovat voittopuolisesti myönteisiä, ja tehtyyn yhteistyöhön ollaan laajasti tyytyväisiä. Keskeisiä kehittämistä edistäneitä tekijöitä ovat johtamiseen, dialogiseen toimintatapaan ja ongelmanratkaisuun liittyvät toimintatavat. Terapiat etulinjaan -toimintamalliin kuuluvan, hyvinvointialueella muutosta koordinoivan terapiakoordinaattorin keskeinen rooli paitsi toimintamallin alueellisena räätälöijänä, myös hankkeen ja hyvinvointialueen kumppanuuden keskeisenä mahdollistajana nousee vahvasti esiin. Johtajuudessa korostuvat hyvinvointialueen linjaorganisaation kokema vahva omistajuus, mutta myös jaettu johtajuus alueen ja hankkeen välillä. Dialogisessa toimintatavassa painottuvat avoimeen keskusteluun, yhteiseen oppimiseen ja molemminpuoliseen luottamukseen liittyvät piirteet. Ongelmanratkaisun tyyliä kuvaa pyrkimys mahdollisten ristiriitatilanteiden nopeaan selvittämiseen matalalla kynnyksellä. Yhteistyötä haitanneita tekijöitä nousee aineistossa esiin vain vähän. Alueellisten erityispiirteiden ajoittainen sivuuttaminen kuvautuu niistä keskeisimpänä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että erityisesti hyvinvointialueen johtamisella, kehittämisestä koetulla omistajuudella ja alueellisten erityistarpeiden huomioimisella tavoiteasettelussa on ollut erityisen keskeinen rooli onnistuneessa kehittämisyhteistyössä. Luottamuksen, dialogisuuden ja matalan kynnyksen ongelmanratkaisutapojen rakentamiseen on tällaisessa yhteistyössä erityisen tärkeää kiinnittää huomiota. Tutkimus vahvistaa käytännön toiminnassa syntyneen käsityksen terapiakoordinaattorimallin toimivuudesta mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisessä. Tutkimuksen tuloksia kannattaisi hyödyntää kumppanuus- ja verkostojohtamisen suunnittelussa ja organisoinnissa esimerkiksi toimivien päätöksenteko- ja johtamisrakenteiden luomisessa, vuorovaikutuksen ja yhteydenpidon suunnittelussa sekä yhteisen tavoiteasettelun merkityksen ja alueellisten erityistarpeiden huomioimisessa.