Browsing by Author "Huisman, Lotta"

Tämä tutkimus tarkastelee leikki-ikäisten lasten tapaamisia lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mitä lastensuojelun asiakirjat kertovat lasten tapaamisista ja lasten mielipiteiden selvittämiseen liittyviä asioista. Lapsikeskeinen työskentely ja lapsen äänen näkyminen asiakirjoissa ovat keskeisiä aiheita tutkimuksessa. Tutkimuksen kohderyhmä ovat noin 4-7 vuotiaat leikki-iässä olevat lapset. Tutkimukselle pyydettiin tutkimuslupaa, joka myönnettiin syyskuussa 2017. Tutkimusaineisto koostuu suuren Etelä-Suomalaisen kaupungin lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana kirjatuista asiakirjoista. Tutkimuksesta ei rajattu mitään kaupungin maantieteellistä aluetta pois, joten kaupungin jokaisesta lastensuojelun toimipisteestä toimitettiin kriteereihin sopivat palvelutarpeen arviot. Tutkimusta varten pyydettiin kaikki asiakirjat vuonna 2009-2012 syntyneiden lasten palvelutarpeen arvioinneista, joissa sosiaalityöntekijä on tehnyt päätöksen asiakastietojärjestelmään palvelutarpeen arvion päättämisestä ajalla 1.8.2016-14.8.2016. Tutkimusta varten toimitettiin 20 palvelutarpeen arviota ja nämä arviot muodostavat tutkimuksen aineiston. Aineistosta poimittiin tutkimuksen analyysiä varten lasten tapaamisia koskevat asiakirjat. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu käsitteellistämällä tutkimuskohteita: lastensuojelussa tehtävät palvelutarpeen arviot, lapsikeskeisyys lastensuojelutyössä ja kirjaaminen lastensuojelutyössä. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä analyysiä. Laadullisen analyysin lisäksi aineistosta on kerätty määrällisiä tuloksia käyttäen sisällön erittelyä. Tutkimuksessa on pyritty pohtimaan huolellisesti tutkimuseettisiä kysymyksiä, jotta asiakirjoissa esiintyvät henkilöt ja asiakirjat kirjanneet työntekijät säilyttävät anonymiteettinsä. Asiakirjojen mukaan suurin osa lapsista tavattiin palvelutarpeen arvion aikana, joskaan kaikissa tapaamisissa lapsen mielipiteitä ei selvitetty. Lasten kanssa käsiteltiin pääsääntöisesti arkeen liittyviä teemoja, mutta myös vaativia aiheita, kuten kuritusväkivaltaa ja perheen riitatilanteita. Useaan asiakirjaan oli kirjattu hyvinkin tarkasti havaintoja lapsesta ja tapaamisen kulusta, mutta tässä oli selvästi vaihtelua asiakirjoja verrattaessa. Kirjaamistyyli asiakirjoissa vaihteli, osa asiakirjoista oli kirjattu todella yleisluontoisesti, kun taas osaan asiakirjoista oli kirjattu hyvinkin yksityiskohtaisesti keskustelun toteutumista, kysymyksenasettelua ja keskustelun kulkua. Tapaamalla lapsen työntekijät ovat antaneet lapselle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan ja mielipiteistään. Asiakirjat antavat ymmärtää, että työntekijät ovat pyrkineet tukemaan ja auttamaan lapsia mielipiteiden ilmaisemisessa. Työntekijät ovat leikkineet ja pyrkineet luomaan lapsen kanssa vuorovaikutussuhdetta, vaikka lasta olisi ollut vaikea kuulla nuoren iän takia. Vaikka lapsen kanssa ei ole keskusteltu, on hänen läsnäolostaan kirjattu asiakirjoihin. Aineiston rajallisuuden vuoksi analyysiluvun havaintoja on mahdotonta yleistää. Tutkimus tuottaa kuitenkin tietoa siitä, minkälaista tietoa lasten tapaamisista tuotetaan lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana. Asiakirjat kuvaavat lapsen osallisuutta lastensuojelun arvioinnin aikana. Asiakirjoja tutkittaessa tulee muistaa, että asiakirjojen sisältöön vaikuttavat kirjaamistilanteen olosuhteet, kirjoittajan omat vahvuudet ja heikkoudet, sekä kirjatuksi päätyvän tiedon valikoiminen. Kirjatessa voi myös tapahtua virheitä, sillä tositilanteiden kirjaaminen tekstimuotoon on haastavaa ja työntekijät saattavat tulkita asiakastilanteita eri tavoin. Kirjaaminen on tärkeä työväline lastensuojelutyössä ja kirjaamisella on monta tehtävää. Lapsen tapaamisen ja mielipiteiden huolellinen kirjaaminen vahvistaa lapsen osallisuutta lastensuojelun työskentelyprosesseissa ja tekee lapsen näkyväksi työskentelyssä. Huolellisella kirjaamisella on mahdollista vaikuttaa siihen, että työskentelyn voidaan katsoa pyrkivän lapsikeskeisyyteen. Samalla työntekijä turvaa lapselle hänen lakisääteisen oikeutensa esittää mielipiteensä häntä itseään koskevissa asioissa.