Browsing by Author "Huitu, Riikka"

Tutkielma käsittelee opetus- ja kulttuuriministeriön, ulkoasiainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistä kulttuurivientihanketta pyrkimyksenään erotella sen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä, luoda kuvaa hankkeeseen liittyneistä tavoitteista ja ristiriidoista ja siitä, miten niitä on käsitelty hankkeen etenemisen aikana. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on hankkeen toimijaverkoston hahmottaminen, hankkeen syntyhistoria ja idean kehittyminen osaksi virallista kulttuuripolitiikkaa. Policy-analyysin keinoin tutkielma tarkastelee kulttuuriviennin kehittämisohjelman vireillepanoa,suunnittelua ja toteuttamista. John Kingdonin lukuisten virtausten malli (engl. mulptiple streams) toimii tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ja aineiston analyysi suoritetaan mallin viiden keskeisen elementin kautta. Aineisto analysoidaan (1) ongelmien virran, (2) politiikkavirran, (3) policy-virran, (4) policy-yrittäjien ja (5) policy-ikkunan kautta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiantuntijahaastatteluja, jotka toteutettiin teemahaastatteluina ministeriöiden virkamiesten ja taiteen tiedotuskeskusten toiminnanjohtajien keskuudessa. Aineisto muodostuu hankkeeseen liittyvistä asiakirjoista ja litteroiduista asiantuntijahaastatteluista. Asiantuntijoiden keskuudessa ajatus kulttuurivientihankkeesta kehittyi vähitellen. 1990-luvun lopulla yleistyi ajatus kulttuuriteollisuudesta ja 2000-luvun alussa kulttuuriteollisuus-termi vähitellen korvautui uusilla luovien alojen ja kulttuuriviennin käsitteillä. 2000-luvun alun yleinen globalisaatiokehitys ja vilkas julkisuudessa käyty keskustelu vaikuttivat omalta osaltaan kansalliseen ilmapiiriin ja puhe luovista aloista ja innovaatiopolitiikasta yleistyi nopeasti. Poliittisen ylärakenteen huomiota herättävinä tapauksina toimivat niin yksittäiset kulttuuritapahtumat kuin erilaiset taloudelliset indikaattorit ja vertailu muihin maihin. Hankkeen aseman vahvistui kevään 2007 vaalien jälkeen ja sen erillismaininta Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa kertoo hankkeen hyvästä arvosopivuudesta hallituksen ideologiaan. Hankkeen teknistä toteutettavuutta tukivat taiteen ja kulttuurin veikkausvoittovaroista myönnettävien määrärahojen myönteinen kasvu koko 2000-luvun ajan. Vaikka ministeriöiden välisten raja-aitojen katsottiin monilta osin alentuneen ja yhteistyön vahvistuneen, myös ministeriöiden välinen kilpailuasetelma tunnistettiin hankkeeseen negatiivisesti vaikuttavana tekijänä. Ministeriöiden näkemysten erilaisuus osoittaa, etteivät julkisen sektorin organisaatiot noudata yhteistä ideologiaa, vaan toimivat paljolti oman politiikkalohkonsa arvojen mukaan. Olemassa olevien apurahajärjestelmien ja tukimuotojen turvaaminen uusien hankkeiden rinnalla nousi selkeästi esiin kentän toimijoiden näkemyksissä. Kulttuuripolitiikan uudelleenkategorisointi sen perinteisestä sijainnista politiikan reunamilta osaksi ns. kovempia talouspoliittisia kysymyksiä on ollut keskeinen hankkeen pääsihteerien käyttämä strategia, jonka voidaan todeta monilta osin toteutuneen.