Browsing by Author "Hurme, Maria"

Tutkielmassa pyritään diskurssianalyysin keinoin selvittämään, minkälainen kuva Italiaan ja Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista ja siirtolaisista rakentuu Italian levikiltään suurimpien sanomalehtien, La Repubblican ja Il Corriere della Seran, uutisartikkeleissa. Analysoitu aineisto koostuu yhteensä 48:sta verkossa vuonna 2016 julkaistusta artikkelista. Tarkasteltuna ajankohtana Italiaan saapuneiden pakolaisten ja siirtolaisten määrä oli ennätyksellisen suuri ja Välimereen hukkui enemmän ihmisiä kuin minään aiempana vuonna. Muuttoliike on herättänyt paljon keskustelua niin Italiassa kuin muuallakin Euroopassa ja siitä on tullut myös yksi merkittävimmistä vaaliteemoista. Ei ole yhdentekevää, miten aihe representoidaan mediassa. Tutkimuksen lähtökohtana pidetään diskurssianalyysin perusteiden mukaisesti kielen todellisuutta tuottavaa luonnetta. Vaikka sanomalehtien julkaisemien uutisjuttujen tyypillisesti odotetaan tarjoavan luotettavaa, todenmukaista tietoa tapahtuneesta, kielellä on suuri rooli siinä, miten tuo todellisuus tekstissä tuotetaan. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen. Analyysi lähtee liikkeelle tarkastelemalla sanavalintoja, joilla pakolaisia ja siirtolaisia määritellään uutisartikkeleissa. Nimeäminen on keskeinen osa maahantulijoiden identiteetin rakentumista teksteissä. Aihepiiriin kuuluville termeille on olemassa tarkat määritelmät, joiden perusteella kyseisten henkilöiden juridinen status määräytyy. Esimerkiksi pakolainen ja siirtolainen eivät ole synonyymeja. Uutisartikkeleissa esiintyy kuitenkin termien synonyyminomaista käyttöä, sekä yleistyksiä – usein maahantulijat luokitellaan vain yhdellä termillä. Analyysin edetessä uutisartikkeleista voidaan identifioida selkeästi kaksi diskurssia: toisessa muuttoliike konstruoidaan uhkana, toisessa pakolaiset ja siirtolaiset esitetään uhrin roolissa. Diskurssit ilmenevät teksteissä erilaisina kielellisinä valintoina. Uhkadiskurssiin kuuluu mm. Eurooppaan pyrkivien esittäminen kasvottomana massana, veden metaforan avulla (kuten aaltona tai virtauksena), sekä implisiittisinä tulkintoina Italiaan saapuvien ihmisten määrästä (esim. ”siirtolaisia on ainoastaan tänään saapunut jo 500”). Uhri-diskurssissa sen sijaan korostuu kuvaileva kerronta, sekä pakolaisten ja siirtolaisten kokemien vastoinkäymisten painottaminen. Molemmat diskurssit pohjaavat eurooppalaiseen ja/tai italialaiseen näkökulmaan, joka ilmenee artikkeleissa jakona ”meihin” ja ”heihin”. Näkökulmapainotusta osoittaa myös se, että maahantulijoiden suorat sitaatit artikkeleissa ovat vähäisiä lukumäärältään ja ne liittyvät poikkeuksetta uhridiskurssiin. Osaltaan molemmat diskurssit osallistuvat uutisten värittämiseen ja henkilökohtaistamiseen, jolla pyritään vetoamaan lukijaan, mahdollisesti myynninedistämistarkoituksessa. Sanoissa on voimaa, niiden kautta hahmotamme meitä ympäröivää maailmaa. Maahantulijoita määrittelevien termien huolimaton käyttö, sekä uhri- ja uhkadiskurssit voivat osaltaan tuottaa puolueellista ja puutteellista kuvaa Eurooppaan suuntautuvasta muuttoliikkeestä, sen merkityksestä ja motiiveista. Tätä tukimusta voisi monelta osin täydentää, mutta osaltaan se muistuttaa medialukutaidon, sekä kielellisen ja sosiolingvistisen tutkimuksen tärkeydestä pyrkimyksessä ymmärtää todellisuutta.