Browsing by Author "Hurmeranta, Anna"

Tutkimus on tapaustutkimus Espoon rantaraitista, sen rakentamisesta ja rakentamisen yhteydessä ilmenneistä maankäytön konflikteista. Tutkimuksessa tarkastellaan konflikteja analysoimalla, millaista kamppailua rannasta käydään. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää rantaraitin rakentamisen vaiheet ja analysoida konfliktien vaiheita, osapuolia, heidän intressejä ja julkista keskustelua rannan määrittelykamppailuna. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu oikeus kaupunkiin -keskustelusta ja maankäytön konflikteja tarkasteltavasta teoriasta. Oikeus kaupunkiin – keskustelu nojaa 1960-luvulta alkaneeseen keskusteluun kaupunkilaisten oikeudesta olla kaupungissa ja osallistua sitä koskevaan päätöksentekoon taloudellisten ja valtaapitävien voimien hallitessa. Maankäytön konflikteja tarkasteleva tutkimus tarjoaa avaimia konfliktin analyysille, sekä niiden erityispiirteiden paikallisen vastustamisen, nimbyilyn ja julkisen määrittelykamppailun tutkimiselle. Näitä erityispiirteitä tarkastellaan myös rantaraitin tapauksessa. Tapaustutkimuksessa käytetään kolmenlaista aineistoa: asiantuntijahaastatteluja, sanomalehtiaineistoa ja kaupungin dokumentteja. Aineistojen avulla pyritään luomaan tapauksesta kokonaisvaltaista kuvaa ja niitä tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaiset ovat rantaraitin rakentamisen vaiheet ja millaisia konflikteja sen rakentamiseen liittyy? 2) Millaisia osapuolia ja intressejä raitin rakentamiseen liittyvissä konflikteissa esiintyy? 3) Miten konfliktin osapuolet argumentoivat raitin rakentamisen puolesta ja sitä vastaan? Tutkimuksessa rantaraitin konflikteja tarkastellaan kolmen esimerkin, Iirislahden, Nuottaniemen ja Saunalahden konfliktien kautta. Julkista määrittelykamppailua hahmotetaan tarkastelemalla eri osapuolien argumentointia paikallisessa Länsiväylä-lehdessä. Määrittelykamppailulla tarkoitetaan eri osapuolien pyrkimystä vahvistaa omaa määrittelyään konfliktin kohteesta julkisessa keskustelussa. Tutkimuksen kautta rantaraitin rakentamisen vaiheet jakautuvat kolmeen aikakauteen, 1960–1970 -lukujen rantojen kehittämisen vaiheisiin, 1980–1990 -lukujen rakentamisen vaiheiden sekä 2000 -luvun konfliktien kauteen. Analyysin tuloksena voidaan todeta, että rantaraittiin liittyvät maankäytön konfliktit näyttäytyvät monivaiheisina prosesseina, jotka kietoutuvat tiedollisten perusteluiden ja paikallispolitiikan ympärille. Raitin konflikteista käytävään keskusteluun osallistuvat osapuolet ja heitä tukevat tahot. Nämä kaikki voidaan jakaa rannan suojelijoihin ja rakentajiin. Rannan suojelijoiden pääintressinä on rannan säilyttäminen yksityisenä ja rannan suojelijoiden intressinä on rakentaa se julkiseksi virkistysalueeksi. Rannan rakentajat perustelivat rannan rakentamista virkistysalue- sekä asiantuntijuus ja kaupunkisuunnittelu -argumenteilla. Rannan suojelijat taas vastustivat raittia yksityisyys-, ainutlaatuisuus-, taloudellisuus- sekä luonto- ja ympäristö -argumenteilla. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että osapuolet kamppailevat raitista kolmella tasolla (kaupunkilaisten, omistajien ja hallinnon tasoilla). Se, millä tasolla osapuolet kamppailevat, riippuu millaisena he näkevät rannan ja sen ympärillä olevan kaupungin. Rannan kamppailuihin liittyy vahvasti myös suomalaiseen asumiseen liittyvä itsemääräämisoikeuden tarve. Lisäksi niihin liittyy käsitykset luonnosta ja siellä virkistäytymisestä jokamiehenoikeutena. Espoon rannat ovat näiden kaikkien oikeuskäsitysten rajapintoja ja kohtaamispaikkoja.