Browsing by Author "Huttunen, Anna"

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia erään sosiaalialan työyhteisön työn kestävyyttä inhimillisellä, sosiaalisella, taloudellisella ja ekologisella ulottuvuudella. Työelämän tämänhetkinen tila ja sen muutokset taustoittavat tutkimusta. Ihmiset ja ympäristö kuormittuvat työn vuoksi entistä enemmän. Oletuksena on, että kestävyyden ulottuvuuksien tasapaino työssä luo yleisesti hyvinvointia niin ihmisille kuin ympäristölle. Tavoitteena on selvittää, miten työntekijät hahmottavat omaa työtään kestävyyden näkökulmasta ja tarkastella, mitkä tekijät vaikuttavat työn kestävyyteen ja mitä asiakastyön haasteita työntekijät liittävät työnsä kestävyyteen. Pyrkimyksenä on lisäksi selvittää työntekijöiden työssä kukoistamisen mahdollisuuksia. Lopuksi pohditaan, millä keinolla työn kestävyyttä olisi mahdollista parantaa. Aihetta lähestytään kestävän kehityksen ja kestävyyden määrittelyllä. Teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät raamit saadaan kestävän työn ulottuvuuksista (Kasvio&Räikkönen 2010) ja kestävän työjärjestelmän näkökulmasta (Docherty, Kira&Shani 2009). Työhyvinvointia lähestytään kokemuksellisuuden ja työn muutoksen ikkunoiden kautta (Gerlander&Launis 2007) sekä positiivisen psykologian käsitteiden avulla, keskittyen voimavaroihin ja kukoistamiseen (Spreitzer ym. 2005). Sosiaalialan nykytilannetta kartoitetaan niin työtä määrittävien tekijöiden kuin työntekijöiden työhyvinvoinnin osalta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 11 työntekijän teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysi on pääosin teorialähtöinen, mutta aineiston runsauden vuoksi ei aineistolähtöisyyttäkään ole rajattu pois. Analyysilukuja on kaksi. Ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään työntekijöiden työn kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä ja toisessa analyysiluvussa käsitellään sitä, kuinka työntekijät liittävät asiakastyöstä kumpuavat haasteet työnsä kestävyyteen. Työntekijät hahmottavat omaa työtään kestävyyden ulottuvuuksien kautta oletuksia paremmin. Tämä antaa viitteitä näkökulman käyttökelpoisuudesta laajemmassakin mittakaavassa suomalaisessa työelämässä. Myös lähtöoletukset selkeimmin esiin nousevista ulottuvuuksista osuvat analyysin perusteella oikeaan. Inhimillinen ja sosiaalinen kestävyys ovat työssä eniten koetuksella, kun taas ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus jäävät haastatteluiden perusteella työssä vähemmälle huomiolle. Ekologisen ulottuvuuden hahmottaminen omaan työhön liittyväksi on aineiston perusteella muita ulottuvuuksia hankalampaa. Kestävyyteen vaikuttavat useat tekijät. Kestävyyttä ja voimavaroja tuottavia tekijöitä ovat asiakkaat, työkaverit ja vaihtelevat työtehtävät. Tiedonkulkuun, muutokseen, työntekijöiden osaamisen kehittämiseen, tukemiseen ja kannustamiseen liittyvät ongelmat heikentävät työn kestävyyttä. Tuloksena on luottamus- ja arvostuspula. Inhimillisen kestävyyden suurin haaste on liiallinen työmäärä ja siitä aiheutuva kiire ja sen seuraukset. Palkkaa ei itsessään koeta kestävyyttä suoranaisesti heikentäväksi tekijäksi. Vaihtuvuus vaikuttaa kestävyyteen negatiivisesti ja se näyttää osittain olevan sekä syy että seuraus ongelmille työyhteisössä. Kutsumuksen sijaan tärkeintä työssä suoriutumiselle on ammatillisuus. Työn taloudelliseen kestävyyteen vaikuttaa positiivisesti se, että työntekijät kokevat töiden jatkuvuuden varmaksi. Organisaation tämänhetkinen panostus ekologiseen kestävyyteen vaikuttaa lähinnä poliittiselta yhteiskuntavastuulta. Työntekijät toivovat ekologisuudesta enemmän keskustelua ja ovat huolestuneita ympäristön tilasta. Asiakastyöhön ja sitä kautta työn kestävyyteen vaikuttavat ensinnäkin muutokset palveluissa ja toiseksi asiakastyön vaatimukset tukemisesta ja kannustamisesta. Kolmas selkeä työn kestävyyteen liitettävä tekijä on tasavertaisen kohtelun takaaminen kaikille asiakkaille. Työssä kukoistamisen mahdollisuuksia edistävät työntekijän riittävät voimavarat ja työn mahdollistama toimijuus. Voimavaroja työntekijöiltä löytyy, mutta tällä hetkellä toimijuuden elementit eivät tue mahdollisuuksia kukoistaa. Analyysin perusteella selkeimmäksi työyhteisön kehittämistarpeeksi nousee vuorovaikutuksen ja avoimuuden lisääminen kaikkien eri työn toimijoiden välillä. Kun ihmisillä on tunne siitä, että he tulevat kuulluiksi, jännitteet vähenevät työyhteisössä ja työt on helpompi järjestää oikeudenmukaisemmin. Työyhteisössä tarvitaan yhteistoimintaa ja yhdessä oppimista. Tähän sopii ajattelu oppivista organisaatioista. Sengen (1990, 2006) mukaan yhdessä oppiminen perustuu dialogille eli avoimelle, vapaalle, kaikkien jäsenten väliselle vuorovaikutukselle. On ehdottomasti myös ympäröivän yhteiskunnan edun mukaista, että työorganisaatiot ovat kestäviä kaikilla ulottuvuuksilla ja henkilökunta voi hyvin. Työurien pidentäminen on mahdollista, kun työntekijöiden sosiaalisista ja inhimillisistä resursseista huolehditaan läpi työuran niin, että työ on uudistavaa.

Tutkielma tarkastelee joulukuussa 2022 hyväksyttyä kestävyysraportointidirektiiviä (jäljempänä CSRD). Tarkoituksena on selvittää CSRD:n tuomia muutoksia ja pohtia sitä, miten sen velvollisuudet vaikuttavat siihen, millaisena ilmiönä osakeyhtiötä pidetään suomalaisessa yhtiöoikeudessa. Yritysten toiminnan ja kestävyyden välistä suhdetta hallitsevaa sääntelyä ja sitä koskevaa keskustelua on vaivannut kehitysvaiheessa olevan termistön monitulkintaisuus, kuten sanan ”kestävyys” avoimuus. Tutkielmassa tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan tiivistämällä sääntelyssä kestävyysseikojen merkityksen vahvistumisen koko osakeyhtiöilmiölle luoma muutospaine yksittäisen tietokokonaisuuden tarkasteluun. Ilmastonmuutoksen kiistattoman merkityksen ja ilmastoon liittyvien tietojen raportoinnin yksityiskohtien hiomisen vaiheen vuoksi tarkasteltavaksi tietokokonaisuudeksi on valittu kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tiedot. Kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa yrityksiä raportoimaan sääntelyssä yksilöidyistä tiedoista, mutta raportointiprosessiin liittyvän tiedon keräämisen ja analysoinnin vaiheiden vuoksi direktiivistä seuraavia velvollisuuksia nimitetään tutkielmassa tietoisuusvelvollisuuksiksi. Muutoksen ja sen merkityksen kuvaamiseksi hahmotetaan yritysten kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet Suomessa voimassa olevan oikeuden, eli kirjanpitolain 3 a luvun mukaisesti. Luvulla on implementoitu muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin (NFRD) vaatimukset. Voimassa olevan oikeuden tarkastelusta havaitaan, että kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet ovat tällä hetkellä väljiä, eikä oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta edes yritysten suorien päästöjen raportointiin ole. CSRD asettaa sääntelyn puitteet, mutta itse uudet tietoisuusvelvollisuudet konkretisoituvat komission delegoiduilla säädöksillä tulevaisuudessa annettavien sitovien eurooppalaisten kestävyysstandardien kautta. Tutkielmassa pohditaan kriittisesti myös standardien sisällön määrittämiseen liittyvää säädösvallan siirtoa sen monissa kerroksissa. Kestävyysstandardeista lokakuussa 2022 annettujen luonnosten pohjalta päädytään tiivistäen siihen, että tietoisuusvelvollisuudet laajenevat sitovana käsittämään myös yrityksen epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt. Epäsuoruus tarkoittaa päästöjä, jotka eivät aiheudu yksittäisen yrityksen tai määräysvaltaan perustuvan konsernirakenteen sisältä, vaan päästölähteet sijoittautuvat yrityksen tai konsernin arvoketjuun. Yrityksen tulee havainnoida päästöjään koko arvoketjunsa alueella, ja pelkkien numeeristen päästötietojen raportoinnin lisäksi sen tulee tunnistaa kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia sekä jäsentää niiden pohjalta suunnitelmia, toimintamalleja ja tavoitteita. Osakeyhtiöoikeuden kontekstiin yhdistettynä kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tietoisuusvelvollisuuksien hahmottelu nostaa määräysvaltaan perustuvan yhtiön määritelmän rinnalle arvoketjun. Arvoketjun oikeudellistumisessa tulee huomioida käsitteen laajuuteen ja dynaamisuuteen liittyvät haasteet. Eurooppalaisissa kestävyysstandardeissa arvoketjulle annetaan oikeudellinen määritelmä, joka kattaa kaikki yrityksen toimintaan liittyvät liikesuhteet ja ulottuu myös niiden ulkopuolelle, kuten yrityksen ja poliittisen sekä maantieteellisen ympäristön suhteeseen. Tutkielman lopuksi tilinpäätösoikeuteen kuuluvan kestävyysraportointisääntelyn havaitaan asettuvan osakeyhtiöoikeuden ydinalueelle niin, että CSRD:n luomien tietoisuusvelvollisuuksien ja nykyisen OYL:n olettamasäännöksen mukaisen osakeyhtiön tarkoituksen välille voi muodostua kitkaa. Tutkielman aikana tehtyjen havaintojen kimpun esitetään sopivan huonosti yhteen niiden teoreettisten mallien kanssa, joita on aikaisemmin hyödynnetty osakeyhtiön luonteen ymmärtämiseen Suomessa ja joilla on edelleen perusteltu osakeyhtiön tarkoituksen säilyttämistä osakkeenomistajien välineenä taloudellisen voiton tavoittelemiseen.