Browsing by Author "Hyppönen, Annaleena"

Tutkielmassa tarkastellaan elokuvatuotannossa erityisesti tuottajan, käsikirjoittajan ja ohjaajan välisissä suhteissa esiintyvää ongelmaa siitä, miten oikeus elokuvateoksen valmiudesta päättämiseen määräytyy. Elokuva-alalla viimekätinen päätösvalta tunnetaan ja siitä usein sovitaan nimellä final cut -oikeus. Alalla ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä siitä, mitä tällä oikeudella täsmällisesti tarkoitetaan ja kenelle se lähtökohtaisesti kuuluu. Kysymys on elokuva-alan omasta käsitteestä, jota oikeusjärjestyksemme ei tunne, eikä tätä ongelmakokonaisuutta ole sellaisenaan säännelty. Elokuvateoksen valmiuden määritteleminen aiheuttaa monesti erimielisyyttä tuottajan ja tekijöiden, keskeisesti ohjaajan ja käsikirjoittajan, välisissä suhteissa. Tuottajan tavoitteena on myydä elokuvaa, ja tuottaja myös vastaa elokuvan taloudellisesta puolesta ja sisällöstä suhteessa ulkopuolisiin. Elokuvan oikeudet myydään ja rahoitus kerätään pääsääntöisesti ennakkoon. Rahoittaja- ja ostajatahot saattavat asettaa elokuvan sisällölle vaatimuksia jo etukäteen, ja tuottajan on varmistettava, että elokuva valmistuu sovitunlaisena. Elokuvan tekijät puolestaan usein vetoavat päätösvaltansa tueksi tekijänoikeuksiin. Vallitsevien näkemyserojen voidaankin nähdä pohjautuvan copyright- ja droit d’auteur -tekijänoikeusjärjestelmien omaksumiin erilaisiin malleihin elokuvateoksen oikeudenhaltijuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää final cut -kysymystä ja sen ratkaistavuutta sopimuksin. Tutkielmassa final cut -oikeudella tarkoitetaan oikeutta päättää elokuvan lopullisesta, julkaistavaksi tulevasta muodosta ja sisällöstä. Tutkimuskysymyksenä on kartoittaa sitä, onko kysymys final cut -oikeudesta sopimusoikeudellinen vai tekijänoikeudellinen kysymys, ja millaisia siihen liittyviä oikeuksia eri intressitahoille kuuluu. Toinen laajempi tavoite on tutkia oikeudesta sopimista, eli tuoda esiin ne tekijänoikeudelliset ja muut merkitykselliset seikat, joita tuotannon sopimuksissa tulee ottaa huomioon. Tavoitteena on hahmottaa sopimusvapauden laajuutta ja raamit sille, missä määrin käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja voivat sopia elokuvateoksen valmistumiseen liittyvästä päätösvallasta ja mitkä tekijät tai näkökohdat tähän vaikuttavat. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan selvittämällä elokuvateokseen liittyviä tekijänoikeuksia, kysymykseen tulevia sopimustyyppejä sekä sopimusoikeuden yleisiä oppeja. Tarkastelun keskiössä ovat tekijänoikeussuojan edellytykset, sisältö ja oikeuksien luovutettavuus sekä toisaalta sopimusten tulkintaa koskevat periaatteet. Tekijänoikeudella on sekä varallisuusoikeudellinen että persoonallisuusoikeudellinen puolensa. Suomen tekijänoikeuslaki edustaa mannermaista droit d’auteur -perinnettä, ja juridiset henkilöt voivat saada tekijänoikeuksia vain luovutusten kautta. Olennaisia tarkastelun kohteita ovat tekijänoikeuden suhteet oikeuteen saattaa teos ensi kerran julkisuuteen ja teoksen muuttamiseen, eli millainen oikeus tekijällä on muutosten vastustamiseen tekijänoikeuden nojalla ja mitä pidetään loukkaavana. Tekijänoikeuden erityisen luonteen vuoksi tekijänoikeuden luovutukseen ei kaikilta osin sovelleta samoja periaatteita kuin varallisuusoikeuksien luovutukseen yleensä. Moraaliset oikeudet eivät pääsääntöisesti ole luovutettavissa, ja muutoinkin luovutussopimuksia koskee lähtökohtaisesti suppean tulkinnan periaate. Tutkimusongelman käsittelyssä nousee esille myös työsopimustyypin ja työnantajan direktio-oikeuden merkitys. Tekijänoikeuden osalta työsuhteissa luotuja teoksia koskee niin sanottu normaalikäyttösääntö, ja toisaalta työnantajan direktio-oikeus tarkoittaa oikeudellisesti merkityksellistä valtaa antaa työntekoa ja sen järjestelyjä koskevia määräyksiä. Lopuksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota päätösvaltakysymyksiä ympäröiviin sopimusteknisiin ja -taktisiin käytännön näkökohtiin sekä riskienhallintaan sopimuksen teossa. Tutkielman näkökulma on lähtökohtaisesti osapuolten suhteen neutraali, mutta sopimista tarkastellaan kuitenkin tuotannon häiriöttömän sujumisen tavoitteesta käsin. Tutkielmassa päädytään siihen, ettei moraalisten oikeuksien suoma tekijän oikeus kieltää teokseensa kajoaminen ja sen muuttaminen moraalisia oikeuksia loukkaavalla tavalla ole välttämättä yhtä kuin oikeus päättää teoksen lopullisesta muodosta. Päätösvallan jakautuminen jää pitkälti sopimuksenvaraiseksi. Tutkimuksen myötä on kuitenkin havaittu ongelmalliseksi, ettei yhteistekijöiden keskinäisiä suhteita ole oikeudessamme erityisesti säännelty, nimenomainen teoksen ensimmäistä julkistamista koskeva oikeus puuttuu, eikä elokuvan tekijöiden moraalisten oikeuksien käyttöä ole rajoitettu kuten monissa muissa maissa.