Browsing by Author "Hyrkäs, Tommi"

Sponsorointi on urheilun kaupallistuttua muodostunut yhdeksi tärkeimmistä varojen hankintatavaksi urheilussa. Yksilölajien urheilijoilla on intressi hyödyntää omaa markkina-arvoaan kaupallisesti ja päästä mainostamaan yhteistyökumppaneitaan maajoukkuetoiminnan yhteydessä, sillä itsenäisinä ammatinharjoittajina urheilijat ansaitsevat toimeentulonsa mahdollisten palkintorahojen ohella sponsorisopimuksillaan. Mahdollisuus urheilijoiden mainosarvon hyödyntämiseen sponsorimarkkinoilla tarkoittaa myös lajiliitolle merkittävää etua ja keinoa hankkia tuloja kulujen kattamiseksi. Urheilun pyramidirakenteen myötä kansalliset lajiliitot ovat käytännössä monopoliasemassa lajinsa kilpailujen osallistumisoikeuksien osalta. Yksittäisellä urheilijalla on mahdollisuus osallistua arvokilpailuihin ja muihin kansainvälisiin kilpailuihin ainoastaan silloin, kun kansallinen lajiliitto myöntää urheilijalle osallistumisoikeudet tällaisiin kilpailuihin. Lajiliiton ja yksilöurheilijan välistä asetelmaa voidaan arvioida kilpailuoikeudelliselta kannalta, koska sekä lajiliitto että ammatikseen urheilevat yksilöurheilijat ovat pääsääntöisesti elinkeinonharjoittajia, joiden väliseen suhteeseen kilpailulaki (948/2011) siten soveltuu. Kilpailuoikeudellisesti lajiliitto on määräävässä markkina-asemassa maajoukkuevalintoja tehdessään ja urheilijoille osallistumisoikeuksia myöntäessään. Kilpailuihin osallistuminen edellyttää urheilijalta urheilijasopimuksen allekirjoittamista lajiliiton kanssa. Urheilijan ja lajiliiton väliset urheilijasopimukset sisältävät usein nimenomaisia sopimuslausekkeita mainostamista koskien. Tämä on tullut tarpeelliseksi sponsorointiin liittyvien konfliktien välttämiseksi urheilun sponsorimarkkinoilla. Maajoukkueeseen ja kansainvälisiin kilpailuihin päästäkseen urheilija on siis pakotettu urheilijasopimuksen allekirjoittamiseen ja siten myös mainostamista koskeviin rajoituksiin sitoutumiseen. Yksilöurheilijat ammatinharjoittajina kuuluvat perustuslain (731/1999) 18 §:ssä suojatun elinkeinovapauden piiriin. Urheilijalle urheilijan ammatin harjoittamisen edellytyksenä on oikeus osallistua kilpailutoimintaan. Se, että urheilijan sponsorointi on urheilijasopimuksen ehtojen perusteella rajoitettua, rajoittaa myös urheilijan mahdollisuuksia hankkia ansioita urheilutoiminnalla. Sponsorointia koskevat sopimusehdot rajoittavat urheilijoiden mainostamismahdollisuuksia maajoukkuetoiminnan piirissä. Ehdot vaikuttavat muun muassa urheilijan mahdollisuuksiin myydä mainospaikkoja urheiluasustaan tai -välineistään. Yksilölajien lajiliittojen maajoukkuesopimukset sisältävät usein myös niin sanottuja toimialarajoituksia eli ehtoja, joilla kielletään urheilijan henkilökohtaisten yhteistyösopimusten solmiminen lajiliiton sponsoreiden kanssa kilpailevien yritysten kanssa. Tällaiset rajoitukset perustuvat siihen, että lajiliitot turvaavat omien sponsorisopimustensa arvon. Näiden toimialarajausten taustalla ovat usein kuitenkin myös lajiliiton yhteistyöyrityksen intressit. Sponsorimarkkinoilla lajiliitto ja urheilijat kilpailevat keskenään yhteistyökumppaneista. Lajiliiton osallistumisoikeuksien myöntämiseen perustuvan määräävän markkina-aseman hyväksikäyttöä sponsorisopimusten markkinoilla rajoittavat kilpailuoikeudelliset periaatteet. Kilpailulain 7 §:ssä on kielletty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö eli määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen perusteeton ja epäreilu menettely yrityksestä riippuvaisia tahoja kohtaan. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, voidaanko lajiliiton urheilijalle asettamia mainostamista koskevia rajoituksia tulkita määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Oikeuskäytännössä urheilijasopimukseen sisältyvään toimialarajaukseen ei kuitenkaan esimerkiksi ole katsottu liittyvän kilpailulain kannalta ongelmallisia piirteitä. Toimialarajauksella ei muun muassa yhteistyöyritysten ja urheilijoiden käytettävissä olevat vaihtoehtoiset markkinointikanavat huomioiden ole nähty olevan kilpailulaissa tarkoitettuja merkittäviä vaikutuksia markkinoiden toimintaan. Lajiliitot ovat siis olleet oikeutettuja käyttämään urheilijasopimuksissaan ehtoa, joka kieltää urheilijalta henkilökohtaisen yhteistyön lajiliiton kumppanin kanssa kilpailevan yrityksen kanssa. Lajiliiton sponsorointia koskevien sopimusjärjestelyjen vaikutuksia markkinoiden toimivuuteen arvioitaessa tulisi huomioida markkinat kokonaisvaltaisesti, jolloin otettaisiin huomioon myös tarkasteltavien markkinoiden erityispiirteet. Lajiliitto pystyy osallistumisoikeuksien markkinoiden määräävän markkina-asemansa nojalla vaikuttamaan olennaisesti myös lajiin liittyvien taloudellisten keinojen hyödyntämiseen. Urheilijan ja sponsorien vaihtoehtoisten markkinointikanavien käyttömahdollisuuksien tarkastelussa ei myöskään tulisi tyytyä korvaavien vaihtoehtojen yleisluontoiseen tarkasteluun, vaan ottaa huomioon kussakin yksittäistapauksessa relevantit vaihtoehdot. Lajiliittojen asettamien rajoitusten vaikutuksia tulisi tarkastella yksittäisen sopimussuhteen ylittävien markkinoihin kohdistuvien vaikutusten kokonaisuutena, jolloin lajiliittojen menettelyn markkinoiden toimivuutta haittaavat vaikutukset voisivat esiintyä kilpailulain edellyttämällä tavalla merkittävinä siten, että lajiliiton menettelyn arvioinnissa voitaisiin päätyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.