Browsing by Author "Hyrskyluoto, Annina"

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin kuluttaja-asiakkaan verkkopankissa tekemä oikeustoimi on pätemätön. Tutkielman otsikon muoto ”Oikeustoimen pätemättömyydestä verkkopankkiasioinnissa” antaa ymmärtää, että esitys ei ole täysin tyhjentävä. Tutkielmassa ei olekaan käyty läpi kaikkia mahdollisia pätemättömyystilanteita, vaan on tehty tarpeellisiksi katsottuja rajauksia sen suhteen, mitkä tilanteet ovat juuri verkkopankkiasioinnissa olennaisia. Tutkielman tavoitteena on ollut yhdistää perinteinen oikeustoimioppi nykyaikaiseen digitaaliseen toimintaympäristöön. Toimintaympäristöksi valittu verkkopankki on ajankohtainen ja jokaista kuluttajaa koskeva teema. Pankkitoimintaan asiantuntijapalvelutoimintana liittyy lisäksi omanlaisiaan ulottuvuuksia pankkialan tiukan sääntely-ympäristön vuoksi, mitä on tutkielman kokonaisuuden kannalta pyritty myös tarpeellisilta osin avaamaan. Tutkimuskohteena ovat perinteiset pankkien ydinliiketoimintaan kuuluvat palvelut eli päivittäispalvelut, luotonantopalvelut sekä sijoituspalvelut. Tutkielman alakysymyksenä eritellään sitä, miten verkkopankissa tehtävät oikeustoimet eroavat perinteisesti tehdyistä oikeustoimista. Kysymykseen liittyy erityisesti asiakkaan tunnistaminen luotettavalla tavalla sekä edellytys tahdonilmaisun ja oikeustoimen sisällön välisestä linkistä. Oikeustoimen pätemättömyys on klassinen oikeustoimiopillinen ongelma, jonka merkitys on aikojen saatossa jonkun verran laskenut. Edelleen on kuitenkin sopimustoiminnassa välttämätöntä tunnistaa, milloin on syntynyt pätevä sopimus ja milloin taas sopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste. Pätemättömyys on tapana määritellä seuraavasti: jos oikeustoimi jää vaille sitovaa vaikutusta syntymisessään, muodossaan, sisällyksessään tai siinä itsessään muutoin olevan virheen vuoksi, sanotaan oikeustointa pätemättömäksi. Tutkielmassa on eritelty toisistaan oikeustoimen osapuolten ominaisuuksiin liittyvät pätemättömyysperusteet, väärinkäytösperusteet sekä erehdykset. Luonnolliseen henkilöön liittyvä pätemättömyysperuste on oikeustoimikelvottomuus. Oikeustoimikelpoisuuden eli kyvyn tehdä itseään sitovia oikeustoimia luonnollinen henkilö saavuttaa pääsäännön mukaan täyttäessään 18 vuotta. Oikeustoimikelpoisuuden voi kuitenkin menettää myös täysi-ikäisenä, ja henkilön toimintakykyä voidaan muilla tavoin rajoittaa. Väärinkäytösperusteista on säädetty oikeustoimilaissa. Erehdysopilla on melko rajallinen itsenäinen merkitys, mutta sitä voidaan hyödyntää erityisesti väärinkäytösperusteiden tulkinnassa. Väärinkäytösperusteita on pyritty erittelemään ja analysoimaan mahdollisimman laajan oikeustapausotannan avulla. Oikeustoimilain mukaisista väärinkäytösperusteista pakottaminen, petollinen viettely sekä kiskominen edellyttävät soveltuakseen hyvin räikeitä väärinkäytöstapauksia. Sen sijaan oikeustoimilain 33 §:n mukaisen kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn tunnusmerkistö täyttyy helpommin sen lavean tulkinnan mahdollistavan sanamuotonsa ansiosta. Kuten oikeuskäytännössä yleisemmin, pankkitoimintaankin liittyvässä oikeuskäytännössä on väärinkäytösperusteista useimmiten vedottu juuri kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn. Sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja asiantuntijoiden lisääntyneillä tiedonantovelvollisuuksilla on yhtymäkohtia kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn tunnusmerkistöön. Oikeuskäytännössä onkin monissa tapauksissa vedottu säännökseen perustellen väärinkäytöstä lojaliteettiperiaatteen tai tiedonantovelvollisuuksien rikkomisella. Lopuksi voidaan todeta, että oikeustoimiopillisiin pätemättömyysperusteisiin nojaava pätemättömyys on kuitenkin melko harvinaista. Verkkopankkiasiointiin liittyvinä erityiskysymyksinä tutkielmassa on käsitelty lisäksi valtuutuksen ja muotovaatimusten merkitystä oikeustoimen pätevyydelle. Keskeisin kysymys valtuutuksen osalta on sallimisperusteisen valtuutuksen opin soveltamisen mahdollisuus verkkopankkitunnusten käyttöön. Tutkielmassa on päädytty sille kannalle, että verkkopankkitunnusten luovuttaminen tehokkaasti toisen käyttöön ei ole mahdollista, ja että toisen henkilön tunnusten tosiasiallisesta käytöstä voi seurata negatiivisen sopimusedun mukainen vahingonkorvausvastuu. Muotovaatimusten osalta keskeisin oppi on sähköisen syrjimättömyyden periaate, joka parantaa sähköisten oikeustoimien asemaa perinteisten oikeustoimien rinnalla.