Browsing by Author "Hyry, Jonna"

Tutkielman aiheena on nonfiguratiivisen maalauksen merkityksenmuodostuminen nykytaiteen kontekstissa. Keskeisimpänä teoriana hyödynnetään Charles Sanders Peircen pragmatistista semiotiikkaa, joka mahdollistaa taideteoksen merkitysten ja tulkinnan tarkastelun kokemuslähtöisesti. Tutkimusaiheen lähestymistapa perustuu käsitykselle taideteoksesta merkkinä ja teoksen havaittavien ominaisuuksien olennaisuudesta teoksen tulkinnassa. Tärkeimpänä tutkimuskysymyksenä on, kuinka nonfiguratiivinen maalaus nykytaiteen kontekstissa mahdollisesti viittaa itsensä ulkopuolelle ja toteutuuko tämä jollakin erityisesti nonfiguratiiviselle kuvalle ominaisella tavalla. Valittu lähestymistapa pohjautuu hypoteesiin nonfiguratiivisen kuvan representoivuudesta. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä selventää nonfiguratiivisen maalauksen merkityksenmuodostumista nykytaiteen kontekstissa modernistisen abstraktion tradition sekä nykymaalauksen mediumin representaation erityisluonteen tarkastelun kautta. Tutkimusaineisto koostuu kolmen kotimaisten taiteilijan, Carolus Enckellin, Mari Rantasen ja Sini Vihman erityyppisistä nonfiguratiivisiksi luokiteltavista maalauksista. Olennaisia taiteilijoiden valintaperusteita tutkimuksen kannalta ovat maalauksen hallinta ilmaisuvälineenä sekä taiteellisen tuotannon valaisevuus tutkimuskysymysten kannalta. Tutkimusaineiston analyysissä sovelletaan pragmatistisen semiotiikan teoriaa sekä muihin semioottisiin ja kuvan tarkastelun kannalta keskeisiin teorioihin pohjautuvia, maalauksen materiaalisten ominaisuuksien merkitsevyyden kannalta keskeisiä käsitteitä kuten ostensiota, plastisuutta, kuvallisuutta, seeing-as/seeing-in -moodia, fysionomista merkitsevyyttä ja haptisuutta. Myös etenkin värin ja tilallisuuden ikonisuus on keskeistä tutkimusaineistoksi valikoituneiden maalausten analyysissä. Analyysissä hyödynnetty pragmatistien semiotiikan käsitteistö mahdollistaa teosten merkitystenmuodostumisen tarkastelun ja teosten materiaalisten ominaisuuksien huomioimisen tulkinnassa mahdollisimman eksaktisti. Analyysin tulokset vahvistavat hypoteesia nonfiguratiivisen nykymaalauksen representoivuudesta. Teosten viittauskohde voidaan osin määritellä teosesineen havaittavien ominaisuuksien perusteella. Pragmatistisen semiotiikan teorian mukaan merkitys määräytyy yhteisössä vakiintuneiden konventioiden perusteella, joten teosten merkitysten tarkentamiseksi teoksia selittävät taustatiedot ja katsojan taiteen kentän käytäntöjen ja tradition tuntemus ovat olennaisia. Tutkielma tarjoaa osaltaan esimerkin mahdollisuudesta soveltaa semiotiikkaa taidehistorian alan tutkimuskohteen tarkasteluun.