Browsing by Author "Hyvärinen, Nea"

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää helsinkiläisten alle kouluikäisten lasten riskitekijöitä yleisanestesiahammashoitoon päätymiselle. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2018 Helsingin kaupungin yleisanestesiahammashoidon potilaina olleista alle kouluikäisistä lapsista. Potilasjoukosta (n=215) valittiin satunnaisesti 73 lasta, joiden osalta tietoja kerättiin Helsingin kaupungin potilastietojärjestelmistä. Kerättäviä tietoja olivat osallistuminen ikävuositarkastuksiin ja päivystyskäyntien määrä ennen yleisanestesiahammashoitoa, sekä lapsen ikä, paino ja pituus yleisanestesiahammashoitokäynnillä. Kerättiin myös tiedot lapsen ruokailutottumuksista ja omahoidosta, sekä lapsen äidinkielestä ja asuinpaikasta suurpiirin mukaan. Yleisanestesiahammashoitokäynniltä kerättiin tiedot hoidon laajuudesta, sekä yleisanestesiahammashoitokäyntiin liittyvä päädiagnoosikoodi. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tämän tutkimuksen lapsipotilaista 51,4 % oli osallistunut ikävuositarkastuksiin valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. 51,5 % tutkimuksen potilaista harjasi hampaat kahdesti päivässä. Potilaista (n=39) 38,5 %:lla oli merkintä siitä, että potilas harjaa hampaat itsenäisesti. Omahoitotottumuksissa tai juoma- ja ruokailutottumuksissa ei ollut suurta eroa ikävuositarkastuksiin osallistuneiden ja osallistumattomien potilaiden välillä. 63,4 % potilaista oli maahanmuuttajataustaisia. Suomen- ja ruotsinkielisille potilaille oli toimenpidettä yritetty ennen yleisanestesiahammashoitoa tehdä sedaatiossa useammin kuin muunkielisille potilaille (p=0,045). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että ikävuositarkastuksiin osallistumisella ei ollut merkitystä lapsipotilaiden omahoito- tai ravintotottumuksiin. Tulos viittaa siihen, että nykyisillä suun terveystarkastuskäynneillä ei aina riittävän ajoissa ja tehokkaasti kyetä tunnistamaan korkean kariesriskin lapsipotilaita, tai saada kariesta riittävän ajoissa hallintaan lapsipotilailla, joilla on suurentunut riski joutua yleisanestesiahammashoidon potilaiksi. Tavoitteena pitäisi olla, että kaikki lapset saadaan osallistumaan suun terveystarkastuksiin ja näillä käynneillä tulisi tunnistaa potilaat, joilla on riski sairastua suusairauksiin. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten lasten kohdalla huolellinen omahoito- ja ravinto-ohjaus sekä näiden tottumusten seuranta on tarpeellista reikiintymisriskin vähentämiseksi.