Browsing by Author "Hyvönen, Annina"

Maailman valtatasapainon muutos Neuvostoliiton romahtaessa johti Yhdysvaltojen hegemonisen aseman vahvistumiseen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Yhdysvaltojen intressien ajamisen välineenä nähdyn Maailmanpankin kehitysyhteistyössä syntyi käsite hyvästä hallinnasta, jonka epäpoliittiseksi leimattua luonnetta ja yhteneväisyyttä uusliberalistisen perinteen kanssa kritisoitiin. Hyvän hallinnan osaksi kehitysyhteistyön tavoitteeksi nostettiin korruption torjunta ja korruption ilmeneminen muodostettiin kehitystä hidastavaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella Maailmanpankin hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ja uusliberalismin suhdetta ja hahmotella sen paikkaa maailmanlaajuisessa viitekehyksessä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Laclaulaisen diskurssianalyysin avulla korruption torjunnan diskurssin epäpoliittiseksi leimattu luonne voidaan problematisoida. Analyyttistä työkalupakkia, kuten tyhjän merkitsijän ja kiinnekohdan käsitteitä hyväksikäyttäen nähdään, kuinka diskurssin hegemoniaa luodaan. Robert Coxin historiallisia maailman raameja eli ideoita, instituutioita ja materiaalisia resursseja tarkastelemalla voidaan sijoittaa hyvä hallinta ja korruption torjunta Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjän asemaan. Sekä laclaulainen jälkigramscilainen diskurssianalyysi että coxilainen uusgramscilainen hegemoniateoria ammentavat lähtökohtansa Gramscin hegemonian ajatuksesta. Vaikka ne tulkitsevat hegemonian ajatuksen eri tavoin, yhdistää niitä muun muassa samansuuntainen määritelmä vallasta ja historiallisuus. Diskurssianalyysin valossa voidaan todeta korruption torjunnan hegemonisen diskurssin ilmentävän uusliberalistisia ajatuksia. Diskurssissa rajaa luodaan hyväksi ja huonoksi määrittelemisen avulla. Tyhjäksi merkitsijäksi nousee analyysissä kehityksen käsite ja sen sisältämä ajatus Maailmanpankin hyvän hallinnan mahdollistamasta hyvästä, uusliberalistiseksi tulkittavasta kehityksen suunnasta. Kiinnekohtana toimivat tehokkuus ja vastuuvelvollisuus sekä niiden perusteella rakennettavat instituutiot antavat niin ikään analyysin valossa aihetta uusliberalismin tunnistamiselle diskurssista. Uusliberalistisista lähtökohdista ammentava hyvä hallinta voidaan Coxin hegemoniateorian avulla nähdä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Muun muassa Yhdysvaltojen idea sosiaalisesta järjestyksestä sisältyy hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ajamiin uudistuksiin. Maailman raameihin niin ikään vaikuttavista materiaalisista kyvykkyyksistä organisatorisen kyvykkyyden voidaan nähdä ilmenevän hyvän hallinnan diskurssissa kilpailukyvyn lisäämisenä. Myös instituutio, tässä tapauksessa Maailmanpankki, toimii kuten Cox niiden tehtävän määrittelee. Se ilmentää hegemonisen valtion dominoivia voimia ja tukee niiden leviämistä. Maailmanpankin muodostaman hyvän hallinnan diskurssi ongelmiin joutuneiden maiden auttamiseksi ilmentää tilannetta, jossa Yhdysvalloista lähtöisin olevia ajatuksia viedään Nicaraguaan. Nicaraguassa huomion keskipisteeksi noussut korruption torjunta voidaan nähdä hyvän hallinnan diskurssissa uusliberalististen ideoiden toteuttajina. Coxin määrittelemien maailman raamien sopiminen yhteen tietyssä ajassa ja paikassa muodostaa mahdollisuuden Yhdysvaltojen hegemonialle.