Browsing by Author "Hyvönen, Sampo"

Korkojen vähennysoikeutta on rajoitettu Suomessa erityissäännöksen nojalla verovuodesta 2014 alkaen. Rajoituksen tavoitteena on ollut estää veropohjan rapautumiseen johtavaa kansainvälisten konsernien harjoittamaa voitonsiirtoa korkomenojen avulla. Säännöksen soveltamisala oli aikaisemmin rajattu elinkeinotoimintaa harjoittaneisiin yrityksiin ja säännöksellä rajoitettiin vain konsernien sisäisiä korkomenoja. Kansainvälisen kehityksen johdosta säännöksen uudelleenarviointi tuli ajankohtaiseksi Euroopan neuvoston annettua vuonna 2016 direktiivin sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta, jolla vahvistettiin EU:n tasolla toimet OECD:n BEPS-projektin 4 toimenpide-ehdotuksen implementoimiseksi. Suomen voimassaollut korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännös ei täyttänyt direktiivin vaatimuksia, joten sitä tuli muuttaa viimeistään vuoden 2018 loppuun mennessä. Direktiivin vaatimien muutosten pohjalta julkaistiin hallituksen esitysluonnos, joka lähetettiin lausuntokierrokselle. Lausuntokierrokselle lähteneessä esityksessä ehdotettiin merkittäviä tiukennuksia rajoitussäännökseen, ja direktiivin mahdollistamia lievennyksiä ei hyödynnetty. Lausuntokierroksella annetun kriittisen palautteen johdosta esitystä muutettiin siten, että lievennykset otettiin laajasti käyttöön. Uudistettu rajoitus säädettiin loppuvuonna 2018 ja sitä sovellettiin ensimmäistä kertaa verovuonna 2019 päättyneillä tilikausilla. Tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, miten direktiivin vaatimien muutosten vuoksi annettu uusi korkovähennysoikeuden rajoitus eroaa soveltamisalaltaan aikaisemmasta rajoituksesta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan säännöksen soveltamisalaan jääneitä epäjohdonmukaisuuksia ja tulkinnanvaraisia kohtia. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, miten esitysluonnoksessa ehdotettuihin soveltamisalan kiristyksiin reagointiin ja millä perusteella kiristyksistä luovuttiin lopullisessa lainsäädännössä. Tutkielmassa havaitaan, että uuden korkovähennysoikeuden rajoituksen implementointi on tehty direktiivin vaatimusten mukaisesti, ja soveltamisalan havaitaan laajentuneen merkittävästi, kun rajoitusta sovelletaan aiemmasta poiketen kaikkiin korkomenoihin. Implementoinnin yhteydessä on pyritty lieventämään soveltamisalan yleisestä laajentumisesta johtuvia vaikutuksia säilyttämällä alkuperäiseen säännökseen sisältyneitä soveltamisalan poikkeuksia ja ottamalla käyttöön ulkoisia korkomenoja koskevia poikkeuksia direktiivin sallimissa rajoissa. Tutkielmassa kuitenkin havaitaan, että implementoinnin yhteydessä lainsäätäjä on jättänyt säännöksen tulkinnan monien keskeisten käsitteiden osalta verotus- ja oikeuskäytännön varaan, vaikka oikeuskäytännön perusteella tulkinnat eivät olleet yksiselitteisiä.