Browsing by Author "Inki, Lassi"

Joskus riidan synnyttyä saattaa ilmetä tilanne, jossa osapuolen täytyy saada jonkinlainen hänen oikeuttaan turvaava ratkaisu jo ennen lopullisen tuomion saamista. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun nojalla kansalliset tuomioistuimet voivat antaa tällaisia turvaamistoimenpiteiksi kutsuttuja ratkaisuja tiettyjen edellytysten vallitessa. Siviiliprosessuaalisten turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena on antaa sen hakijalle ennakkoturvaava tilapäinen oikeussuoja tuomioistuinteitse jo ennen lopullisen tuomioratkaisun saamista. Turvaamistoimenpiteiden määrääminen on perinteisesti kuulunut kansallisille tuomioistuimille. Viime vuosina on kuitenkin useiden maiden lainsäädännössä ja eri välitysinstituuttien säännöissä tunnustettu yhä laajemmin välimiesten oikeus määrätä turvaamistoimenpiteitä. Kansainvälisessä välimiesmenettelykirjallisuudessa on alettu puhua jopa rinnakkaistoimivallan periaatteesta – tarkoittaen tuomioistuinten ja välimiesten rinnakkaista turvaamistoimivaltaa – jo pelkästään sen perusteella, että suuri osa valtioista tunnustaa välimiestenkin turvaamistoimivallan. Myös UNCITRALin mallilaki kannustaa valtioita säätämään välimiesten mahdollisuudesta määrätä turvaamistoimenpiteitä kansallisessa välimiesmenettelylaissa. Oikeustila välimiesmenettelyssä määrättävien turvaamistoimenpiteiden osalta on Suomessa vaikenevan lainsäädännön vuoksi epäselvä. Oikeuskirjallisuus aiheesta on vähäistä ja hajanaista. Kysymykseen siitä, voivatko välimiehet määrätä turvaamistoimenpiteitä silloin, kun menettelyyn sovelletaan Suomen välimiesmenettelylakia, ei edelleenkään löydy perusteltua vastausta. Turvaamistointen tarve on kuitenkin samalla jatkuvasti lisääntynyt muun muassa maailmantalouden globalisaation ja välimiesmenettelyn muuttuneen luonteen vuoksi. Perustellun tuen löytäminen välimiesoikeuden turvaamistoimivallalle on tärkeää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ensinnäkin sitä, miten suurelta osin vaikeneva lainsäädäntömme suhtautuu välimiesten mahdollisuuteen määrätä turvaamistoimenpiteitä. Koska välimiesmenettelylakimme vaikenee välimiesten turvaamistoimivallan osalta lähes täysin eikä välimiesten turvaamistoimivalta näin ollen perustu suoraan nimenomaisiin lain säännöksiin, tulkitaan tutkielmassa tarkemmin välimiesmenettelylakia ja lain esitöitä. Tutkielmassa päädytään siihen, ettei välimiesmenettelylain voida katsoa kieltävän välimiehiä määräämästä turvaamistoimenpiteitä. Koska välimiesoikeuden turvaamistoimivalta ei ole johdetavissa suoraan lain nimenomaisesta säännöksestä, tarkastellaan tutkielmassa myös tarkemmin sitä, onko osapuolilla todella vapaus perustaa välimiesoikeudelle turvaamistoimivalta sopimusteitse. Osapuolten valta disponoida asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä on välimiesmenettelyssä erittäin laajaa. Niinpä onkin katsottu, että turvaamistoimivallasta sopiminen olisi asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä sopimista ja että sopiminen voisi näin olla sallittua. Tällaisia väittämiä ei kuitenkaan ole oikeuskirjallisuudessa juuri perusteltu, eivätkä ne ilmennä lainkaan sitä ajatusketjua, jonka nojalla turvaamistoimivallan perustamisen sopimusteitse voisi katsoa olevan sallittua. Tässä tutkielmassa otetaankin huomioon se, ettei osapuolten autonomia suinkaan ole täysin rajatonta. Niinpä vastauksen löytämiseksi siihen, voidaanko turvaamistoimivallan perustamisen sopimuksin katsoa olevan sallittua, selvitetään myös sopimista ja osapuoliautonomiaa rajoittavia tekijöitä ja arvioidaan niiden vaikutusta turvaamistoimivallasta sopimiseen. Näin tutkielma myös paljastaa sen ajatusketjun, jonka nojalla turvaamistoimivallan perustaminen osapuolten välisin sopimuksin osapuoliautonomian periaatteen nojalla voidaan oikeuttaa. Tutkielmassa päädytään siihen, ettei turvaamistoimivallan perustamisen osapuolten välisin sopimuksin voida katsoa loukkaavan osapuoliautonomialle asetettuja rajoituksia. Koska välimiesmenettelylainsäädäntö on turvaamistoimenpiteiden osalta epäselvä, tuodaan tutkielman viimeisessä jaksossa myös esiin lain muutostarpeisiin liittyviä näkökohtia de lege ferenda. Tätä ennen pyritään myös selittämään oikeustilaa ja kuvaamaan sitä kypsymiseksi ja irtaantumiseksi kuvattavaa kehitystä, joka välimiesmenettelyinstituutiossa on tapahtunut.