Browsing by Author "Iso-Heiko, Ronja"

Tässä tutkimuksessa kuvataan saamelaisnaisten eletyn uskonnollisuuden maailmaa tarkastelemalla sitä, miten uskonto tulkitaan, minkälaisia merkityksiä sille annetaan ja mihin erilaisiin käytänteisiin se liitetään. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat, Suomen saamelaisalueella asuvat, eri-ikäiset saamelaiset naiset tarjoavat harvinaislaatuisen näköalan alkuperäiskansan kristillisyyden ilmaisutapoihin ja uskonnollisuuden monimuotoisuuteen nykypäivän Suomessa. Tutkimuksen teoreettiseksi taustaksi valittiin eletyn uskonnon teoria, jonka kautta pyritään mahdollisimman kokonaisvaltaiseen haastateltujen elämänkontekstin huomioon ottamiseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Haastateltavia oli kaikkiaan kaksitoista. Analyysimetodina oli sisällönanalyysi. Tutkimustulokset osoittivat, että saamelaisten naisten uskonnollisuus muotoutuu yhteisösuhteiden kautta ja ilmenee elämäntavan ja uskomusten kokonaisuutena, joka puolestaan kytkeytyy vahvaan luontosuhteeseen ja saamelaiseen kulttuuriin. Yhteisö tarjoaa paitsi uskonnollisuuden synty-ympäristön, toimii myös kulttuurisena, historiallisena ja sosiaalisena kontekstina, jossa uskonnollisuuden ilmaisemisen tavat elävät, muokkautuvat ja muuttuvat. Myös luontosuhde elää suhteessa yhteisön kulttuuriin. Aineistosta vahvasti esiin tuleva uskonnollisen kotikasvatuksen ja naispuolisten esikuvien vaikutus uskonnollisuuteen loi kuvaa saamelaisesta uskonnollisuudesta nimenomaan naisten uskontona. Uskonnollisuus ilmeni vahvana uskona johdatukseen sekä yksilön toiminnan arvoperustana ja sitä toteutettiin erilaisissa pienissä ja suurissa arjen ja juhlan käytänteissä. Uskonnonhistoriallisesta näkökulmasta saamelaisten kristillistyminen on ollut synkretistinen prosessi, johon on vaikuttanut etninen uskonnollisuus, luterilaisen kirkon 1600-luvulta alkanut lähetystyö ja l800-luvulla alkunsa saanut lestadiolainen herätysliike. Nämä kolme uskonnollisuuden vaikutusvoimaa tulivat esille myös tämän tutkimuksen aineistosta. Etnisen uskonnollisuuden maailma eli ennen kaikkea luontosuhteessa ja pyhyyden kokemistavassa. Pyhä syntyi toiminnan kautta ja ilmeni ylisukupolvisena. Luterilaisen kirkon roolissa ja kirkkojäsenyyden merkityksessä oli havaittavissa sukupolvisidonnainen ero: nuoremmilla haastateltavilla kirkon merkitys oli muutoksessa. Kirkon rooli saamelaisen etnisen identiteetin ilmaisijana liitettiin tarpeeseen saada saamenkielistä palvelua seurakunnissa. Suhde lestadiolaisuuteen ilmeni pääosin negatiivisväritteisenä. Merkittävä juonne tutkimusprosessissa oli ei-saamelaisen tutkijan roolin ja vastuun huomioiminen alkuperäiskansatutkimuksessa ja saamelaisen tietokäsityksen kunnioitus. Saamelainen tietokäsitys ja tutkimustapa tarjoaakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia jatkotutkimuksille, jotka voisivat liittyä esimerkiksi elinkeinojen ja elinympäristön muutosten vaikutukseen saamelaiseen uskontokäsitykseen tai kolonialismin merkitykseen saamelaisten kirkkosuhteen rakentumisessa.