Browsing by Author "Isokääntä, Satu"

Vuosina 1952–1958 Iso-Britannian siirtomaassa Sierra Leonessa käynnistyi mittava timanttien salakuljetusilmiö, jonka vaikutukset näkyivät alueen sisäisessä tilassa, Iso-Britannian ulkopoliittisissa suhteissa kuin myös maailman timanttikeskuksien toiminnassakin. Tutkin pro gradu -työssäni mitkä tekijät edesauttoivat timanttien salakuljetuksen ja laittoman kaupan liikehdinnän syntymistä tänä aikana, kuinka ilmiö kehittyi ja miten sitä pyrittiin estämään. Tutkimukseni edustaa postkoloniaalista teoriaa, minkä avulla lähestyn timanttien salakuljetusta Iso-Britannian ja Sierra Leonen välisen tulehtuneen siirtomaasuhteen aiheuttamana ilmiönä. Tutkimuksen lähdeaineiston keskeisimmän osan muodostavat timanttien salakuljetusta käsittelevät Iso-Britannian Colonial- ja Foreign Officen asiakirjat, joihin on koottu teeman mukaisia raportteja, sähkeitä ja kirjeenvaihtoa. Lähdekokoelmaa on lisäksi täydennetty aiheeseen liittyvillä lehtiartikkeleilla sekä Yhdysvaltojen Central Intelligence Agencyn tiedusteluraporteilla. Tutkimuksestani käy ilmi, kuinka yleinen tyytymättömyys Sierra Leonen siirtomaahallituksen toimintaa kohtaan sekä epäoikeudenmukaiseksi koettu timanttien myynti- ja kaivoslaki edesauttoivat salakuljetusilmiön puhkeamista. 1950-luvulla timanttien salakuljetus alkoi ensin markkinoita tunnustelevana toimintana, jota aluksi harjoittivat pääosin Sierra Leonen libanonilaistaustaiset kauppiaat. Ilmiön voidaan nähdä kasvaneen saamiinsa mittasuhteisiin vuoden 1954 jälkeen, jolloin Sierra Leonen naapurimaasta Liberiasta kehittyi laittomien timanttimarkkinoiden keskus. Pitkän ja vaikeakulkuisen maaston takia valvontaa ei kyetty harjoittamaan rajalla järjestelmällisesti, mikä helpotti salakuljettajien toimintaa. Tämän lisäksi Liberian alhainen vientiverotus ja olematon valvonta tekivät timanttien salakuljettamisesta maahan kannattavaa. Tänä aikana Iso-Britannia pyrki aktiivisesti palauttamaan salakuljetettuja timantteja takaisin siirtomaahansa sekä solmimaan yhteistyösopimuksia ulkomaille laittoman timanttikaupan ehkäisemiseksi. Diplomaattiset toimenpiteet eivät kuitenkaan johtaneet toivottuihin tuloksiin, sillä siirtomaavaltana Iso-Britannian katsottiin kantavan yksin vastuun alueillaan tapahtuvasta toiminnasta. Tämän lisäksi timanttien salakuljetuksen voidaan nähdä hyödyntäneen monia osapuolia, minkä takia tarjouksiin ei oltu valmiita suostumaan. Osoitan tutkimuksessani, että timanttien salakuljetus ja laiton kauppa ovat syntyneet ja kehittyneet kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta ja muotoutuneet tavoiksi viestittää valtaapitäville yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä sekä vallitsevan lainsäädännön toimimattomuudesta. Siten esitänkin, että Sierra Leonen salakuljetusilmiön taustalla vaikuttivat muutkin syyt kuin vain nopean rikastumisen toivo ja henkilökohtaisen edun tavoittelu.