Browsing by Author "Isokangas, Elina"

Sijoitusrahastoja koskevaa sääntelyä uudistettiin vuonna 2019. Uutta tuloverolain 20 a §:ä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuonna 2020. Uudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa yksityisoikeudellista sääntelyä sekä selkiyttää erityisesti ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelua. Sijoitusrahastot ovat kollektiivisen sijoittamisen välineitä; sijoittajat sijoittavat varojaan yhteisesti ja varoja hallinnoi erillinen rahastoyhtiö. Sijoitusrahastoja pidetään tuloverolain 3 §:n nojalla yhteisöinä, jotka ovat kuitenkin TVL 20 a §:n nojalla vapaita tuloverosta. Ennen lainsäädäntöuudistusta sijoitusrahastojen verokohtelusta säädettiin silloisessa tuloverolain 20 §:ssä, jonka mukaan sijoitusrahastot olivat tuloverosta vapaita. Sijoitusrahaston käsitettä ei ollut määritelty verolainsäädännössä, vaan käsite pohjautui sijoitusrahastolain säännöksiin. Koska verovapauden edellytyksistä ei ollut tarkemmin säädetty, ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelu määräytyi oikeuskäytännön ja vertailukelpoisuusarvioinnin perusteella. Lakimuutoksen myötä verovapauden edellytykset kirjattiin tuloverolakiin. Lähtökohtaisesti ulkomainen sijoitusrahasto on tuloverosta vapaa, jos se on sopimusperusteinen, avoin ja sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa. Erikoissijoitusrahasto voi olla verovapaa, vaikka se ei ole avoin tai sillä on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa, mikäli erikoissijoitusrahasto täyttää TVL 20 a §:n 3 momentissa säädetyt lisäedellytykset. Samoja verovapausedellytyksiä sovelletaan sekä kotimaisiin että ulkomaisiin sijoitusrahastoihin. Verovapausedellytysten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava Euroopan unionin oikeudesta johtuvat velvoitteet. SEUT 63 artiklan nojalla kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääoman tai maksujen liikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, ovat kiellettyjä. Jäsenvaltiot eivät voi esimerkiksi verotuksen avulla rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta ilman hyväksyttävää rajoitusperustetta. Trust-rakenteiset sijoitusrahastot ovat yleisiä anglo-amerikkalaisissa oikeusjärjestelmissä. Tutkielmassa perehdytään trust-rakenteisten sijoitusrahastojen oikeudellisiin piirteisiin ja selvitetään, miten trust-rakenteisia ulkomaisia sijoitusrahastoja tulee kohdella TVL 20 a §:n asettamien verovapausedellytysten sekä pääomien vapaan liikkuvuuden valossa. Lopuksi esitetään kannanottoja siitä, miten TVL 20 a §:ä tulisi tulkita, kun otetaan huomioon EU-oikeudellinen oikeuskäytäntö sekä arvioidaan, onko lainsäädäntöuudistus onnistunut tavoitteessaan selkiyttää ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelua. Tutkielmassa hyödynnetään pääosin oikeusdogmaattista tutkimusmetodia.