Browsing by Author "Isoniemi, Helena"

Munuaisensiirto parantaa potilaan elämänlaatua, pidentää elämää ja vähentää kustannuksia dialyysiin verrattuna. Suurin osa munuaissiirteistä saadaan Suomessa ja länsimaissa aivokuolleilta luovuttajilta. Aivokuoleman aiheuttamat muutokset luovuttajan hemodynamiikassa ja samanaikainen sytokiinimyrsky vaurioittavat elimiä, ja on kliinisesti merkittävää tarkastella, tuleeko elimet irrottaa mahdollisimman varhain lisävaurioiden kehittymisen estämiseksi. Suomessa elimet irroitetaan nopeasti, mutta käytännöt vaihtelevat maittain. Tarkoituksenamme oli tutkia, miten elinirrotusviive assosioituu munuaissiirteen tuloksiin. Keräsimme todetun aivokuoleman ja elinirrotuksen välisen ajan, sekä luovuttajan ja siirteensaajan tiedot Suomen Elinsiirtorekisteristä 2004–2017, sekä Yhdysvaltojen Scientific Registry of Transplant Recipients-rekisteristä 2008–2018. Analysoimme elinirrotusajan assosiaatiota päätemuuttujiin monimuuttujamalleissa vakioimalla luovuttajan riski-indeksillä, sekä siirteensaajan iällä, diabeteksella ja dialyysin kestolla. Assosiaatio mallinnettiin restricted cubic spline-funktioiden avulla. Kaikkiaan 2 388 Suomessa ja 101 474 Yhdysvalloissa tehtyä munuaisensiirtoa otettiin analyysiin. Mediaaniaika aivokuolemasta elinirrotukseen oli 9,8 tuntia (interkvartiiliväli 7,8-12,4) Suomessa ja 34,8 tuntia (interkvartiiliväli 26,3-46,3) Yhdysvalloissa. Monimuuttujamalleissa korkein siirteen myöhästyneen käynnistymisen riski assosioitui hyvin lyhyisiin ja pitkiin elinirrotusviiveisiin. Matalin riski myöhästyneeseen käynnistymiseen oli 20-50 tuntia elinirrotuksesta. Pidempi elinirrotusviive assosioitui lineaarisesti matalampaan siirteen menetyksen riskiin (riskisuhde 0,9/1 tunti, 95% luottamusväli 0,88-0,92; p=0,001). Akuutit rejektiot eivät assosioituneet elinirrotusviiveen kanssa. Pidempi elinirrotusviive ei assosioitunut huonompiin munuaissiirteen tuloksiin, vaan saattaa olla jopa edullista.