Browsing by Author "Itkonen, Eeva"

Tutkielmassa tarkastellaan aktiivisen synnytyksen ilmiön rakentumista 2010-luvulla synnyttäjien kirjoittamissa synnytystarinoissa ja perheille suunnatuissa asiantuntijateksteissä. Tutkielmassa kysytään, minkälaista toimijuutta ja toimijuuden mahdollisuuksia aktiiviseen ja luonnolliseen synnytykseen liittyy. Miten synnyttäjän toimijuus rakentuu synnytyksen hoidon ammattilaisten tuottamissa perheille suunnatuissa asiantuntijateksteissä verrattuna toimijuuteen 'luonnollisessa synnytyksessä'? Miten synnyttäjät käyttävät synnytyskertomuksissa sekä aktiivisen että luonnollisen synnytyksen merkityssisältöjä eri tavoin oman toimijuutensa rakentamiseen? Miten toimijuuden ruumiillisuus ja sidoksellisuus muovaavat toimijuuden mahdollisuuksia synnytyksessä? Tutkimusaineiston muodostavat Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa vuosina 2010–2015 julkaistut 27 synnytyskertomusta, Anu Silfverbergin Äitikortti-esseekokoelmassa vuonna 2013 ilmestynyt 'Synnytys tekee synnyttäjän' sekä Terveyskirjasto-verkkoportaalin, Meille tulee vauva -oppaan ja Bebesinfo-verkkosivuston synnytystä käsittelevät artikkelit. Tekstien kautta tutkitaan toimintaa vaikutusten aikaansaamisena. Toimijuus käsitteellistetään erityisesti inhimillisille subjekteille vuorovaikutussuhteissa ja kulttuurisissa käsityksissä muotoutuvina paikkoina tai asemina. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että aktiivisen synnytyksen ideoita mahdollisuudesta liikkua vapaasti ja tehdä päätöksiä on sisällytetty vallitsevaan synnytyksen asiantuntijatietoon. Luonnollisen synnyttäjän toimijuus rakentuu hormonien välittämien viestien liikuttamana antautumisena synnytyksen ei-rationaaliselle prosessille. Synnytyskertomusten aktiivinen synnyttäjä pyrkii erottautumaan kauheasta groteskista ruumiillisuudesta, jossa synnyttävä ruumis liitetään hallitsemattomaan, vastenmieliseen ja vaaralliseen luontoon. Groteski ruumis voidaan ottaa haltuun naurun avulla. Hillitty ruumiillisuus haastaa kulttuurisen käsityksen naisesta epäluotettavan ruumiinsa armoilla. Ruumiin toimintakyky synnytyksessä vertautuu urheilusuoritukseen tai hallitsemattomaan luonnonvoimaan. Kivusta kertominen kesytettynä tai tuottavana kipuna liittyy luontevasti osaksi aktiivisen synnyttäjän identiteettiä. Kokemukseen tuskallisesta kivusta liittyy toimijuuden kutistuminen. Vaikea kokemus kivusta voidaan kertoa hyväksi jälkikäteen antamalla sille syvempiä merkityksiä muutoksina identiteetissä, perheen sisäisten suhteiden vahvistumisena, riskialttiin prosessin läpi selviytymisenä tai samastumalla valintoja tekevään aktiiviseen synnyttäjään. Kätilön toimijuus muotoutuu toimeenpanijana ja portinvartijana, jolloin kätilön tieto on merkityksellisempää kuin synnyttäjän tieto. Synnyttäjän tukijana tai sivustaseuraajana kätilö antaa tilaa synnyttäjän omalle tiedolle. Ristiriitatilanteessa synnyttäjä voi tyytyä tai sopeutua kätilön tietoon, käydä neuvottelua tai asettua vastustamaan kätilön tietoa. Turvallisuus rakentuu kertomuksissa haluna luottaa kätilön tietoon ja toimintaan turvallisuuden takaajana. Luottamus muotoutuu sekä intiimissä vuorovaikutussuhteessa kasvokkain että luottamuksena sairaalainstituutioon. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että synnytykseen liittyy kykenevää ruumiillista toimijuutta, joka on aktiivista, tuottavaa ja nautinnollista. Toimijuudesta voi kuitenkin tulla velvoite, jos toimijuuden vaade asetetaan individualistisesti yksittäisen toimijan hartioille irrallaan toimijuuden mahdollistavista sosiaalisista ja materiaalisista suhteista. Hauras ja toisista riippuvainen toiminta muodostaa merkittävän osan inhimillisestä toimijuudesta, ja sen huomioiminen antaa arvostusta myös toimijuudelle, joka ei ole kykenevää ja pystyvää.