Browsing by Author "Jääskeläinen, Paula"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työssäkäyvien ylemmän korkeakoulutkinnon suorittaneiden asumispreferenssejä sellaisilla asuinalueilla, jotka ovat sosioekonomisesti tarkasteltuna hyväosaisia. Useat tutkimukset osoittavat pääkaupunkiseudun eriytyneen alueellisesti siten, että korkeakoulutetut ovat sijoittuneet asumaan Helsinginniemelle ja länsipainotteisesti merenrannoille. Matalan tulo- ja koulutustason, korkean työttömyyden ja etnisen heterogeenisyyden alueet painottuvat lähinnä Helsingin itäiseen suurpiiriin ja pääkaupunkiseudun radanvarsialueille. Tutkielmassa pureudutaan alueelliseen, sosioekonomiseen ja etniseen eriytymiseen korkeakoulutettujen asumispreferenssien lisäksi myös tutkittavien omien eriytymistä koskevien pohdintojen kautta. Tutkielman näkökulma on kulttuurisosiologinen. Teoreettisena taustana käytetään Bourdieun distinktioteoriaa erityisesti painottaen kulttuurisen pääoman merkitystä asumisvalintojen ja alueellista eriytymistä koskevien käsitysten mahdollistajana ja selittäjänä. Tutkielman fokuksessa on pääkaupunkiseudun alueellinen kehitys, mitä taustoitetaan ottamalla huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan historialliset ja kulttuuriset erityispiirteet, kuten suomalaisten yhteneväiset asumistoiveet ja sosiaaliseen sekoittamiseen perustuva asunto- ja kaavoituspolitiikka. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 30 – 55-vuotiaita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia ja miehiä. Kuusi heistä asui Helsinginniemellä ja neljä muilla pääkaupunkiseudun kerrostalovaltaisilla alueilla. Aineiston analyysimenetelmä on abduktiivinen sisällönanalyysi. Analyysin pohjana käytetään aiempaa tutkimustietoa alueellisesta eriytymisestä ja asumispreferensseistä. Tuloksena esitetään korkeakoulutettujen asumispreferenssien ilmentävän urbaania asumisen elämäntyyliä. Asumisessa arvostetaan helppoutta: kerrostaloasumista, hyviä liikenneyhteyksiä ja palveluita. Kulttuuriset arvostukset liittyvät alueen historiallisuuteen, esteettisyyteen, suvaitsevaisuuteen ja sosiaalisten suhteiden myötä korostuvaan asukkaiden samankaltaisuuteen sekä turvallisuudentunteeseen. Alueellinen eriytyminen tulee ymmärrettäväksi tuntemattomiin ihmisiin liittyvien turvattomuuskokemusten ja uhkien kautta. Käytännössä tämä tapahtuu muille kuin omalle asuinalueelle paikantuvien turvallisuusuhkien ja vaarojen alueellisesti paikannettavana välttelemisenä. Eriytyminen on myös etäisyyden kautta määrittynyttä, korkeasti koulutetut ovat eriytyneet alueellisesti asuinalueidensa ja työpaikkojensa mukaisesti. Muut alueet asukkaineen jäävät konkreettisesti etäisiksi. Sosioekonominen, etninen ja alueellinen eriytyminen on haastateltavien käsitysten perusteella hyvin tunnistettua ja tiedostettua. Johtopäätöksenä todetaan erontekojen noudattavan toisenlaista logiikkaa kuin Bourdieun Ranskaa koskevissa tutkimuksissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa distinktioita tehdään ennen kaikkea häivyttämällä sosioekonomisia eroja; puheessa korostetaan tasa-arvoa ja omaa ylempää asemaa tuodaan alaspäin tavallisuuspuheen kautta. Oma asuinalue nähdään tavallisena sosioekonomisesta eriytymisestä huolimatta. Puheet ja käsitykset tuotetaan kulttuurisen pääoman kautta yhteiskunnallisesti sopiviksi ja hyväksytyiksi. Tällainen puhe on hyvin harkittua, varovaista ja refleksiivistä. Sosiaalisiin suhteisiin ja turvallisuuteen perustuva samankaltaisten ihmisten pariin hakeutuminen kuitenkin on olennainen osa pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä.