Browsing by Author "Jäntti, Linda"

Tutkimuksen tarkoitus: Hammasimplantteja käytetään korvaamaan hammaspuutoksia. Niiden käyttö on yleistynyt suuresti viime vuosina, minkä vuoksi myös peri-implanttisairaudet ovat yleistyneet. Peri-implanttimukosiitti on implanttia ympäröivän ikenen tulehdustila, ja peri-implantiitti on puolestaan implanttia ympäröivän kiinnityskudoksen inflammaation aiheuttama, alveoliluukatoon johtava krooninen sairaus. Peri-implantiitti on verrattain uusi ja esiintymismuodoiltaan vaihteleva tauti, joten sille ei ole luotu tarkkoja hoitokriteerejä. Peri-implantiitille altistavia tekijöitä ovat mm. tupakointi, parodontiitti, diabetes, sekä puutteellinen omahoito ja sitä voidaan hoitaa joko konservatiivisesti tai kirurgisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peri-implantiitin sekä peri-implanttimukosiitin hoitokäytänteitä sekä hoidon onnistumista Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen erikoissairaanhoitoyksikössä (PKS-SEHYK). Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusaineisto koostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta ja potilasasiakirjatutkimuksesta. Kirjallisuushaku tehtiin Medline-tietokannasta Pubmed-käyttöliittymän kautta. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin aiempia tutkimuksia peri-implantiitin hoitoon ja paranemisennusteeseen liittyen. Tutkimusaineisto kerättiin PKS-SEHYK:n potilasasiakirjoista Lifecare-potilastietojärjestelmän kautta. Aineisto sisälsi yhteensä 70 potilasta, peri-implanttimukosiittia sairasti 21 henkilöä (30 %) ja peri-implantiittia 49 potilasta (70 %). Potilasasiakirjatutkimuksessa selvitettiin, millaiset tekijät vaikuttavat hoitolinjan valintaan ja hoidon onnistumiseen (mm. potilaan omahoito, tupakointi, märkävuoto, parodontiitin tai diabeteksen esiintyminen), sekä vertailtiin anti-infektiivisen hoidon, leikkaushoidon ja eri leikkaushoitojen eli regeneratiivisen- ja resektiivisen leikkaustavan vaikutusta paranemisennusteeseen. Tulokset: Tutkimuksessa ei tullut ilmi hoitomuotoa, joka olisi ollut peri-implantiitin paranemisen suhteen parempi kuin muut, eikä komplisoivista tekijöistä voinut vetää suoria johtopäätöksiä paranemisennusteeseen. Toisaalta potilaan omahoito nousi merkittäväksi tekijäksi hoidon onnistumisen kannalta. Johtopäätökset: Puutteellinen omahoito nosti hoidon kestoa usein keskiarvoa korkeammaksi ja siten onkin syytä miettiä, missä menee hoidon jatkumisen raja, mikäli potilas ei ole motivoitunut muuttamaan suunhoitotottumuksiaan.