Browsing by Author "Jäntti, Sara"

Tutkielmani kohteena ovat raiskausrikoksen tunnusmerkistön osat ja tarkoituksena on pohtia, miten kyseistä rikosta koskeva tunnusmerkistö olisi tarkoituksenmukaisinta muodostaa. Perehdyn erityisesti suostumukseen ja pakkoon perustuviin tunnusmerkistömalleihin, niiden ominaisuuksiin, ongelmiin ja käytännön toimivuuteen. Suomessa raiskaustunnusmerkistöön kuuluu edelleen vahvasti väkivallan tai sen uhan vaatimus, mutta se ei kuitenkaan ole enää samanlainen itsestäänselvyys kuin aikaisemmin. Erityisesti kansainvälinen ja myös suomalainen keskustelu on käynyt aiheesta kiivaana. On pohdittu, että tulevissa uudistuksissa saattaisi olla syytä kehittää raiskaustunnusmerkistön muodostustapaa kohti suostumuksen puuttumista korostavaa linjaa, jolloin raiskaus olisi teko, jossa uhri ei ole antanut suostumusta sukupuoliyhteyteen. Muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) ovat painottaneet juuri suostumuksen puuttumista raiskauskriminalisoinnin peruselementtinä. Suomessa nykysääntelyn on kuitenkin lähtökohtaisesti katsottu täyttävän lainsäädännölle asetetut vaatimukset nykymuodossaan, mutta esimerkiksi Ruotsissa seksuaalirikoskomitean vuoden 2016 mietinnössä lainsäädäntömallia ehdotetaan muutettavaksi suostumusperusteiseksi. Pohjustan työni aihetta kertomalla ensin raiskausrikosten kriminalisoinnin historiassa tapahtuneista muutoksista sekä sääntelyssä että yhteiskunnan asenteissa, sillä se kuvastaa hyvin kyseisten ajanjaksojen vaikutusta rikoslainsäädäntöön ja siihen, mitä kyseisillä kriminalisoinneilla on haluttu suojata. Nykyään seksuaalirikossääntelyllä on tarkoituksena suojata yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta eli jokaisen oikeutta päättää omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään, kunhan teolla ei loukata toisten oikeutta. Lainsäädäntö on muovautunut nykymuotoonsa eri aikajaksojen pyrkimysten ja arvojen tuloksena. Tutkielmassani käyn läpi myös nykymuotoisen raiskaustunnusmerkistön osia, kuten sukupuoliyhteyden määritelmää, ja tekojen ominaisuuksia. Pohdin, kuinka tunnusmerkistön osia voisi kehittää vastaamaan paremmin sitä suojaa, mitä lainsäädännöllä on tarkoitus luoda yksilön oikeudelle päättää seksuaalisesta toiminnastaan ja kehostaan sekä esimerkiksi laille asetettuja vaatimuksia kuten täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Työn johtopäätöksissä tarkoituksena on tehdä yhteenveto siitä, mikä Suomessa voisi olla toimiva raiskauksen tunnusmerkistön muoto. Vastaus ei kuitenkaan ole yksinkertainen, vaan punnittavaksi tulee monia asioita, mikä ei tee tunnusmerkistömallin valinnasta helppoa. Katsoisin, että lain nykytilaa tulisi arvioida tutkimalla oikeuskäytäntöä laajasti ja siten selvittää, onko pakkoon perustuvan tunnusmerkistömallin luoma suoja käytännön tasolla riittävä. Jos ilmenee, että nykymalli ei suojaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta tarpeeksi, vaan tuomioistuimissa syntyy tilanteita, joissa teko tapahtuu ilman uhrin suostumusta, mutta syyte hylätään tunnusmerkistön täyttymättömyyden takia, olisi suostumukseen perustuva raiskaussääntely tarpeellinen.