Browsing by Author "Jäntti, Ulla Riikka"

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on noussut kansainväliseen ja keskusteluun ja rantautunut sitä kautta Suomeen 1990-luvun puolivälin jälkeen. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on 'politiikkaprosessien (uudelleen)organisoimista, parantamista, kehittämistä ja arviointia niin, että sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulma sisällytetään kaikkiin politiikkoihin kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa siten, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina toimivat ko. politiikka-alueella muutoinkin toimivat toimijat'. Suomen tasa-arvolakiin on kirjattu valtavirtaistamisvelvoite, eli jokaisen viranhaltijan velvollisuus edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Käytännön toteutusten tasolla valtavirtaistaminen ottaa edelleen ensiaskeleitaan. Tutkielma käsittelee suomalaisten ministeriöiden viranhaltijoita sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina ja näiden asioiden parissa työskentelevinä asiantuntijoina. Tutkimuksen keskeinen jännite muodostuu viranhaltijan aseman ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoitteen yhdistämisestä. Oletuksena on, että velvoitteen sisällyttäminen byrokraatin rooliin ei tapahdu ongelmattomasti, vaan haastaa kunkin viranhaltijan pohtimaan omaa rooliaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjänä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan siihen, miten viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen osana työtään ja mitä muutoksia velvoite on siihen tuonut. Lisäksi tarkastellaan, mitä ristiriitoja ja ongelmia velvoitteen toteuttamiseen mahdollisesti liittyy. Aineiston perusteella pyritään myös hahmottelemaan erilaisia viranhaltija−valtavirtaistaja –tyyppejä. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu kymmenestä sosiaali- ja terveysmisteriössä ja oikeusministeriössä toteutetusta viranomaishaastattelusta. Kummastakin ministeriöstä haastateltiin viittä erilaisissa työtehtävissä toimivaa viranhaltijaa, jotka kaikki ovat oman ministeriönsä tasa-arvotyöryhmän jäseniä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa aineisto on teemoiteltu. Teemoittelussa korostuu, mitä kustakin teemasta on sanottu. Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman pieneksi osaksi työtään. Olennainen osa työnkuvaa se on vain niille viranhaltijoille, joiden työtehtäväksi on erikseen määritelty tasa-arvon edistäminen tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen edistäminen omassa ministeriössään. Sukupuolinäkökulman huomioiminen on lähinnä ajattelun tasolla tapahtuvaa toimintaa, jota on hyvin vaikea määritellä tai kuvailla tarkasti. Toisaalta konkreettisemmalla tasolla valtavirtaistaminen ilmenee viranhaltijoiden puheessa yksinkertaisina tai selkeästi rajattuina tehtävinä, kuten sukupuolittain eriteltyjen tilastojen hankkimisena. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoite ei ole muuttanut tavallisen viranhaltijan työtä merkittävästi esimerkiksi lisäämällä työmäärää, vaikkakin virnahaltijoilla on kokemus, että valtavirtaistamisen myötä todella tehdään jotain aiempaan verrattuna. Kokonaisuudessaan viranhaltijat antavat valtavirtaistamisen prosessista melko ongelmattoman kuvan. Yksilötasolla ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että aikaa, konkreettisia malleja tai työkaluja ei ole. Yksikään viranhaltija ei myöntänyt, että hänellä olisi asenteellisia epäluuloja tai tietoisia pyrkimyksiä vältellä valtavirtaistamisvelvoitetta, eikä tällaisia oltu havaittu myöskään muilla työyhteisön jäsenillä. Viranhaltijoilla näytää olevan hyvin yhdenmukainen suhtautuminen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen. Lojaalin byrokraatin ihanne ministeriöissä on vallitseva. Viranhaltijat korostavat toteuttavansa heille annetut työtehtävät ja määräykset, eikä työhön liity voimakkaita henkilökohtaisia intohimoja tai sitoumuksia. Tutkielman tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käytännöt ovat toistaiseksi vakiintumattomat, minkä vuoksi yksittäisillä viranhaltijoilla on suuri merkitys sille, miten ja missä laajuudessa sukupuolinäkökulma otetaan huomioon erilaisissa hallinnon prosesseissa.