Browsing by Author "Jaatinen, Tanja"

Tutkielmassa tarkastellaan henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön vaikutusta julkisen sektorin avoimeen dataan erityisesti kaupallisen uudelleenkäytön näkökulmasta. Tutkielma noudattaa käytännöllisen lainopin metodia, ja tarkastelun kohteina ovat erityisesti yleislakeina toimivat lait eli laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta sekä henkilötietolaki. Henkilötietojen suojan ja informaation vapauden ollessa informaatio-oikeuden johtavia periaatteita, sijoittuu tutkimus pääosin informaatio-oikeuden alaan. Informaation määrä ja taloudellinen arvo ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Julkinen sektori tuottaa ja pitää hallussaan huomattavan suurta ja monipuolista tietomassaa, joka on arvokasta myös erilaisten uudelleenkäyttömahdollisuuksien näkökulmasta. Näin ollen Suomessa ja EU:ssa on viime aikoina pyritty avaamaan näitä julkisia tietovarantoja entistä laajemmin muun muassa kaupallisten toimijoiden vapaasti hyödynnettäväksi. Näitä tavoitteita EU:ssa on toteuttanut ennen kaikkea direktiivi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (PSI-direktiivi). PSI-direktiiviä muutettiin vuonna 2013, ja direktiivimuutos on implementoitava heinäkuuhun 2015 mennessä. PSI-direktiivin muutoksen myötä jäsenmaille asetetaan velvollisuus varmistaa, että asiakirjoja joihin direktiiviä sovelletaan, voidaan käyttää uudelleen kaupallisiin tai ei-kaupallisiin tarkoituksiin silloin kun julkissektorin asiakirjojen saatavuutta ei ole kansallisesti rajoitettu. Koska PSI-direktiivissä ei puututa jäsenmaiden asiakirjojen julkisuutta koskevaan sääntelyyn, tulee direktiiviä tarkastella kansallisen julkisuussääntelyn puitteissa. Tutkielmassa havaitaan, että suomalainen julkisuusperiaate on poikkeuksellisen laaja, mikä voi aiheuttaa erityisiä haasteita tietosuojan toteutumiselle. Samalla julkisuusperiaatteen kaupallinen funktio on saamassa entistä suuremman merkityksen, mikä ei nykyisellään juuri ilmene julkisuuslaista. Avoimen datan käyttöönotolle oikeudellisia reunaehtoja asettaa henkilötietojen suoja, josta on säädetty perustuslain tasolla. Verrattuna perinteiseen asiakirjajulkisuuteen julkisen sektorin tietovarantojen avaaminen aiheuttaa uudenlaisia uhkia yksilöiden henkilötietojen suojalle. PSI-direktiivin yhteydessä on kuitenkin noudatettava kaikkia henkilötietojen suojaa koskevia periaatteita siten kun niistä on henkilötietodirektiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä säädelty. Henkilötietojen suojaa koskeva sääntely aiheuttaa rajoituksia muun muassa sen suhteen, mihin käyttötarkoituksiin uudelleenkäyttö voidaan käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen valossa sallia ja milloin henkilötietoja saa ylipäätään uudelleenkäyttäjän toiminnassa käsitellä kun otetaan huomioon käsittelyä koskeva tarpeellisuusvaatimus. Avoimen datan lähtökohta on päinvastainen, sillä lähtökohtaisesti uudelleenkäyttö tulisi sallia kaikenlaisiin käyttötarkoituksiin niin ei-kaupallisille kuin kaupallisillekin toimijoille. Tutkielmassa havaitaankin, että henkilötietojen suojaa ja asiakirjajulkisuutta koskevat oikeudelliset doktriinit eivät kovinkaan hyvin istu avoimen datan kontekstiin. Henkilötiedon käsite on hyvin laaja ja dynaaminen. Onkin todennäköistä, että suuri osa julkisen sektorin tietovarannoista sisältää henkilötietoja joko suoraan tai välillisesti. Paineita henkilötietoja sisältävien tietovarantojen avaamiseen saattaakin tulevaisuudessa syntyä. Tämän vuoksi tutkielmassa analysoidaan lyhyesti erilaisia menettelyjä ja toimenpiteitä, joilla mahdollisesti voitaisiin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti poistaa tai lieventää avaamisesta johtuvia riskejä henkilötietojen ja yksityisyyden suojalle. Tällaisina menettelyinä voisivat toimia esimerkiksi tietomassojen anonymisointi tai pseudonymisointi, viranomaisen ennakollinen vaikutustenarviointi, rekisteröityjen tiedollisen itsemääräämisoikeuden lisäämiseen perustuvien järjestelmien kehittäminen sekä tietovarantojen lisensoiminen.