Browsing by Author "Jakola, Lassi Johannes"

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightin (1916–2003) teoksessaan Hyvän muunnelmat (2001, engl. Varieties of Goodness, 1963) ehdottamaa käsiteanalyyttistä lähestymistapaa moraalifilosofian kysymyksiin. Hyvän muunnelmat on tutkimus hyvän käsitteestä ja eri tavoista, joilla sanaa ’hyvä’ käytetään kielessä. von Wrightin mukaan hyvyys muodostaa laajan käsitteellisen kentän, joka koostuu erilaisista ‘hyvän muunnelmista’, jotka ovat eri tavoin sukua toisilleen: hän erottelee teoksessaan ‘välineellisen hyvyyden’, ‘teknisen hyvyyden’, ‘utilitaarisen hyvyyden’, ‘terveydellisen hyvyyden’, ‘hedonisen hyvyyden’ ja ‘jonkin olennon hyvyyden’; näiden ‘hyvän muunnelmien’ ohella hän käsittelee myös koko joukkoa muita filosofisen etiikan kannalta keskeisiä käsitteitä. Tutkielmassa kiinnitetään von Wrightin käsiteanalyysikäsityksen ohella erityisesti huomiota siihen, mitä sanottavaa von Wrightillä on ‘moraalisen hyvän’ käsitteestä. von Wrightin käsiteanalyyttistä menetelmää hahmotetaan tutkimuksessa kolmella eri tavalla: (i) von Wrightin lähestymistapaa taustoitetaan historiallisesti esittelemällä kahden von Wrightiä edeltäneen analyyttisen filosofin käsityksiä filosofisen analyysin luonteesta ja tämän analyysin tuloksena syntyneestä kuvasta hyvän käsitteestä. Nämä ajattelijat ovat G. E. Moore (1873–1958) ja A. J. Ayer (1910–1989). Myöhemmin tutkielmassa von Wrightin työtä verrataan näiden ajattelijoiden ohella myös Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) filosofisiin kontribuutioihin. Tarkastelemme myös von Wrightin omaa käsitystä 1900-luvun moraalifilosofian kehityslinjoista. (ii) Työssä esitellään von Wrightin Hyvän muunnelmissa omasta käsiteanalyyttisestä menetelmästään ja filosofisista päämääristään esittämiä luonnehdintoja ja kuvauksia. Niitä täydennetään soveltuvilta osin eräillä muilla huomioilla, joita von Wright on eri yhteyksissä filosofisesta analyysikäsityksestään antanut. (iii) Työssä tarkastellaan von Wrightin analyyttistä työtä hänen tutkiessaan yksittäisiä ‘hyvän muunnelmia’ ja eritellessään niiden erityispiirteitä ja keskinäisiä yhteyksiä. Tämä tarkastelu paljastaa monia yksityiskohtia siitä, miten von Wrightin ehdottama käsiteanalyysin muoto toimii käytännössä. Tutkimuksen pohjalta von Wrightin käsiteanalyysistä hahmottuva kuva on seuraava: von Wright ehdottaa ‘laaja-alaista lähestymistapaa’ etiikkaan ja moraalisen hyvän tutkimukseen. Hänen ehdottamassaan ‘etiikassa laajassa mielessä’ moraalista hyvää lähestytään laajan käsitekentän kautta, joka sisältää niin arvokäsitteitä, normatiivisia käsitteitä kuin psykologisiakin käsitteitä. von Wrightin mukaan moraalinen hyvä on käsitteelliseltä luonteeltaan ‘merkitystään etsivä käsite’, joka voi artikuloitua eri tilanteissa eri tavoin tätä laajaa käsitteellistä taustaa vasten. Hänen päätehtävänsä Hyvän muunnelmissa on kuvata tätä käsitteellistä taustaa ja sen yksityiskohtia, ja kartoittaa sen eri osien välisiä yhteyksiä. Tätä käsitystä analyysistä kutsutaan tutkielmassa nimellä ‘yhdistävä analyysi’. Tämän lisäksi von Wright kuitenkin ajattelee, että hänen tulee filosofina myös ‘muokata’ moraalisen hyvän käsitettä ja muita merkitystä etsiviä käsitteitä omien käsitteellisten intuitioidensa valossa. Tämä ‘muokkaava analyysi’ ilmenee teoksessa usein – vaikkakaan ei aina – erilaisten määritelmäehdotuksien muodossa. Näin von Wrightin käsiteanalyysissa on erotettavissa kaksi tasoa: kuvaava ja muokkaava. Työssä tarkastellaan lähemmin von Wrightin kuvaavassa analyysissään käyttämiä tekniikoita, ja siinä esitellään von Wrightin muokkaava määritelmäehdotus moraalisen hyvän käsitteelle. Tutkimus päätetään keskusteluun von Wrightin kaksitasoisen analyysimallin taustoista, sen ansioista, siihen liittyvistä ongelmista ja jatkokehitysmahdollisuuksista.