Browsing by Author "Jalolahti, Vilma"

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan 30-vuotiaiden kaupungissa asuvien yksineläjien kokemuksia elämäntilanteestaan ja kumppanin etsinnästä. Aihe on kiinnostava, koska yksinasuminen on Suomessa ja kansainvälisesti yleistynyt viime vuosina ja suurissa kaupungeissa jo noin puolet asuinkunnista on yhden hengen asuinkuntia. Lukuisat aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että perhe ja parisuhde ovat edelleen ihmisille keskeisiä hyvinvointia tuottavia asioita ja niitä toisaalta pidetään edelleen normatiivisina osina tavallista elämänkulkua. Tavoitteenani on selvittää, millaisia kokemuksia ja vaikutuksia arkeen yksin eläminen tuottaa ikävaiheessa, jossa tyypillisesti yhä useampi virallistaa parisuhteensa ja saa lapsia. Tutkielman aineisto koostuu 16:sta 30–35-vuotiaan yksinelävän naisen ja miehen teemahaastattelusta, joita analysoin sisällönanalyyttisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ensisijaisesti yksilöllistymisteesi, jossa nojaudun pitkälti Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin sekä Anthony Giddensin kirjoituksiin. Hyödynnän analyysissani myös elämänkulkuun ja rakkauden monitahoiseen luonteeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkielman keskeisiä tuloksia olivat muun muassa, että yksin eläminen 30-vuotiaana koetaan vastentahtoiseksi, koska elämältä toivottaisiin jo sitoutumista ja pysyvyyttä. Yksinäisyyttä koettiin erityisesti viikonloppuisin, iltaisin ja juhlapyhinä. Läheissuhteet rakentuivat tyypillisesti lapsuudenperheen ja ystävien varaan. Ystävien perheellistymisen katsottiin vaikuttaneen ystävyyssuhteisiin etäännyttävästi, mikä etenkin naisilla johti saman elämäntilanteen jakavien vertaisten seuraan hakeutumiseen. Suhtautuminen vapauteen oli kahtiajakautunutta: toisaalta riippumattomuutta muista arvostettiin, mutta toisaalta vapaus saattoi yhdistyä negatiivisesti yksinäisyyteen ja irrallisuuteen. Tiettyjen asioiden tekeminen yhdistyi haastateltavilla vahvasti parisuhteeseen, minkä takia niiden tekemistä yksin välteltiin. Kumppanin etsimisessä ja puheessa ihannekumppanista yhdistyi niin ajatuksia romanttisesta rakkaudesta, aviorakkaudesta kuin järkiperustein tehtävistä valinnoistakin. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisääntyneestä elämänkulkujen suunnittelusta ja valinnaisuudesta huolimatta elämäntapahtumien normit vaikuttavat yksineläjien kokemuksiin elämäntilanteestaan. Rakkaus säilyy modernin ajan keskeisenä rakennuspalikkana ja vaikeasti ratkaistavissa olevana mysteerinä.