Browsing by Author "Jantunen, Johanna"

Tutkielmassa selvitetään, kuinka vanhemmuuden ideaaleja rakennetaan nuorten alkoholinkäyttöä käsittelevissä ryhmäkeskusteluissa, ja millaisiksi ideaalit keskustelujen perusteella muodostuvat. Nuorten alkoholinkäyttö toimi ryhmäkeskusteluissa teemana, joka herätti osallistujat puhumaan paitsi nuorten alkoholinkäytöstä myös vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä ideaaleista. Tutkimusaineisto koostuu viidestä ryhmäkeskustelusta, joihin osallistui yhteensä 22 vanhempaa, joilla oli aineistonkeruuhetkellä (keväällä 2015) 13–17 -vuotiaita lapsia. Aineisto on kerätty osana 'Nuorten alkoholimielikuvat –suomalais-italialainen ja alueellinen vertailu' -tutkimusprojektia. Sekä isiä että äitejä haettiin mukaan tutkimukseen, ja tutkimuskutsua välitettiin laajalle joukolle Helsingin alueella asuvia vanhempia. Ryhmäkeskustelujen osallistujajoukko muodostui kuitenkin homogeeniseksi: kaikki osallistujat olivat äitejä ja taustaltaan keskiluokkaisia, mikä otettiin tutkimusaineistoa analysoitaessa erityisesti huomioon. Ryhmäkeskustelut toteutettiin virikkeellisellä ryhmähaastattelumenetelmällä (RAGI), jossa virikkeinä toimivat lyhyet, nuorten alkoholinkäyttöä kuvaavat elokuvakatkelmat. Lisäksi osallistujat saivat menetelmään kuuluen listan apukysymyksistä, joihin heitä kehotettiin vastaamaan. Tarkoituksena oli kuitenkin mahdollisimman vapaa keskustelu, jonka kulkuun ei puututtu. Aineistoa analysoidaan Jukka Törrösen kolmen ulottuvuuden menetelmällä, jossa aineistoa tulkitaan spatiaalisella, positionaalisella ja temporaalisella tasolla. Menetelmän avulla päästään kiinni siihen, miten keskustelijat rakentavat kuvaa itsestään ja ideaalisesta vanhemmuudesta. Huomiota on kiinnitetty erityisesti erilaisiin erontekoihin ja vertailuihin, kuten me ja muut -jaotteluun, jota voidaan pitää identiteetin rakentamisen kulmakivenä. Törrösen menetelmän lisäksi analyysin apuna on käytetty teemoitteluun ja tyypittelyyn perustuvaa sisällönanalyysia. Vanhemmuuden ideaaleja rakennetaan ryhmäkeskusteluissa erontekojen kautta. Keskustelijat erottautuvat negatiivisina pitämistään asioista, kuten nuorten alkoholinkäytön kannalta haitallisista vanhemmuuskäytännöistä ja humalahakuisesta alkoholikulttuurista. Näin he myös muodostavat kuvaa itsestään: ideaalisen vanhemmuuden edustajista. Ideaaliseen vanhemmuuteen kuuluu sekä keskustelua ja luottamusta että valvontaa ja hallintaa. Lisäksi ideaalina on se, että vanhemmuus tuottaa uutta parempaa sukupolvea, joka esimerkiksi käyttää alkoholia sivistyneesti. Ideaaleja voidaan pitää ikään kuin vanhemmuuden normeina, joista poikkeamista paheksutaan. Johtopäätöksinä esitetään, että ryhmäkeskustelijoiden harjoittama vanhemmuus voidaan liittää ajatukseen kokonaisvaltaisesta vanhemmuudesta, jota pidetään keskiluokkaisena vanhemmuustyylinä. Kokonaisvaltaisien vanhemmuuden edustajat ajattelevat toimivansa myös esimerkkeinä muille. Ryhmäkeskustelijat näkevät itsensä muutoksen agentteina. He harjoittavat avoimempaa vanhemmuuskulttuuria kuin heidän omat vanhempansa tai aiempi sukupolvi aikoinaan, sekä käyttävät alkoholia sivistyneesti eivätkä humalahakuisesti, kuten Suomessa nähdään olleen perinteisesti tapana. Aineiston perusteella nousee esiin myös ajatus siitä, että ryhmäkeskustelijoiden harjoittamalla vanhemmuuskulttuurilla voi olla yhteyttä teini-ikäisten alkoholinkäytön vähenemisen kanssa. Nuorten alkoholinkäytölle ei jää keskustelijoiden harjoittamassa vanhemmuuskulttuurissa paljon sijaa. Johtopäätöksiä muodostettaessa on kuitenkin otettu huomioon se, että ryhmäkeskusteluin tuotettu aineisto on aina tietynlaisen sosiaaliseen tilanteen tulos.